Kaksi niin erilaista tapausta

Viime viikolla kävin tutustumassa energiahoitoihin lähikaupungissa. Ihan vakuuttuneeksi en tullut asiasta - nuori mies (suomen energiahoitajat)oli kyllä oikein reipas ja iloisen oloinen, mutta ikävästi hän vähätteli muita hoitoja, kivillä parantamiset,  reikiä, shamaanihealingia ym. Hänen sanojensa mukaan näitä ei enää tarvita, koska energiahoito lyö laudalta kaikki, jopa syövätkin parannetaan parissa minuutissa ja psykoosipotilaita!! Enkeliheilurit nurkkaan, mitä niillä tehdään kun voi vain sormia napsauttamalla parantaa joku. Ihan konkreettisesti hän kuvasi sitä napsauttamalla sormia. Tunsin ihan oikeasti myötähäpeää. On rohkeata luvata sairaalle ihmiselle parantumista ja vielä kertoa sitä eteenpäin näin rehvakkaasti, mutta hän todella varmasti uskoo omaan asiaansa kuten me kaikki muutkin mitä parannuskeinoja harjoitammekaan.

Minusta henkisyydessä on kyse siitä, että kaikenlainen hoito, oli se sitten reikiä, enkelienergiahoitoja, kristallihoitoja yms, ovat tarpeellisia ja kukin löytää varmasti näistä haluamansa hoidon, kun siihen kuuluu pyyteettömyys ja rakastava ote, mitään ei tarvitse sulkea pois, eikä ainakaan vähätellä toisia hoitoja omansa kustannuksella. Toisten kunnioittaminen niin hoitoa antavien kuin hoidettavienkin on tärkeää.

Uskomattomia tarinoita hän kertoi. Näytehoitokin suoritettiin meille kaikille. Kerroin oman vaivani ja tunsinkin kyllä voimakkaan virran hänen kädestään ja kuumotuksen ko. paikalla. Samalla kun hän piti kättään vaivani kohdalla hän samalla räpläsi puhelintaan, ilmeisesti värinä ilmoitti, että viestiä pukkaa. Tuli kyllä jotenkin halju olo itselle, se tuntui kuin hän olisi pelleillyt kustannuksellani ottamatta käsillä olevaa tilannetta  tavallaan tosissaan. En tarkoita sitä, että parantaminen täytyisi olla tosikkomaista, mutta jonkinlainen kunnioitus käsiteltävää henkilöä kohtaan pitää olla. Toki hän selosti tapahtumaa muille koko ajan, että mitä hän tekee, mutta sen puhelimen olisi voinut unohtaa.
Hoidettuaan hetken hän kysyi että haluanko luopua kivuistani kokonaan, no kyllä tietysti, sitten piti antaa numero miten kovalta kipu tuntuu ja taas hän teki käsiliikkeitä ja saikin ikävän paineen tunteen pois, mutta tilanne palautui taas kun palasin kotiin. Joten tämä energiahoitokokeilu jäi tähän kertaan enkä tunne vetoa tämänkaltaiseen parantamiseen yhtään.
No se siitä.

Sitten parin päivän päästä olikin ihana tapaaminen Päivi Kaskimäen luona Heinolassa. Hänen äänensä on rauhoittava ja sitä oli mukava kuunnella. Hän teki minulle tulkinnan.

Kysyi tykkäänkö kirjoittamisesta tai kirjoitanko, no joo tykkään minä. Sitten hän katseli jonnekin hetken aikaa ja sanoi näkevänsä minut kanavoijana, ei niinkään henkien vaan tähdistä tuleville viesteille vastaanottajana. Olin ihan yllättynyt, koska olen yrittänyt kanavoida muutaman kerran ja se kiinnostaa, mutta ei henkien, vaan jostain muualta kauempaa, joten tässä se nyt sitten tuli. Olen tiennäyttäjä muille omalla olemuksellani ja elämäntyylilläni, autan muita etenemään henkisyydessään. Tiedemiestäkin hän minussa näki, koska olen analyyttinen ja pohdiskeleva, idearikas luonteeltani, johtuen entisestä elämästäni, jossa olen ollut tiedemies. Ja tiedemiespuoli tulee minussa esiin siinä, kun en luota ja usko itseeni, omiin intuitioihini vaan yritän ajatella niitä järjellä. Tunnistin tästä itseni kyllä ehdottomasti. Ideoitakin kyllä pukkaa niin töissä kuin kotonakin.

Olen kuulemma valkoinen peili, joka heijastaa kosmista virtausta ja näin jaan itsestäni muille. Kaikkea en muista mitä hän tästä peilistä sanoi, mutta tuo kosminen virtaus jäi vahvasti muistiini ja itseni jakaminen tämän kautta.

Sen jälkeen kun hän kehoitti minua kanavoimaan ja luottamaan itseeni, pyytämään apua ja ohjausta - kerroin hänelle munkista jonka olen nähnyt pari kertaa, sama näky, pöydän ääressä istuva kihara
tummatukkainen tummasilmäinen munkki, tai uskon hänen olevan munkki, koska hänellä on ruskea kaapu yllään, kääntyy minuun päin sulkakynä kädessään tai johonkin joka tulee samaan tilaan ja siihen se näky on jäänyt molemmilla kerroilla. Päivi kertoi tämän olevan selvä merkki siitä, että minun tulee harjoittaa kanavointeja sitkeästi vaan ja luottaa että apua annetaan ja opastetaan. Samalla hän sanoi näyn henkilön olevan elämänmyönteinen, iloinen ja rakastava. Siltä minustakin tuntui, kun olen nähnyt hänet kaksi kertaa, niin rauhallinen hyvä olo on tullut itselle ja iloa myös.
Aivan mahtavaa ja ihanaa.

Päivin viikonloppukurssille kyllä haluaisin, sillä hänellä on valovoimaa ja karsimaa, jotenkin hypnoottisen ihana ääni ja hyvä esiintymistatsi. Hänen tekstinsä myös ovat innostavia ja ymmärrettäviä, odotan aina innolla sähköpostiini maya-viestejä. Olen maya-kalenterin mukaan Keltainen Soturi, tässä alla osa Päivin lähettämästä viestistä meille kaikille virkistykseksi.

Rakkaudella Maia

Tänään alkoi Tzolkin kalenterissa uusi, 13 päivän aaltojakso, 

Keltaisen Soturin aalto. ( Jakson kesto 27.8 -8.9 )

Soturi edustaa vilpitöntä tietoisuutta ja intuitiivista älykkyyttä.

Olemme Keltaisen Linnajakson alueella, tietoisuuden linnassa.(Kesto 19.7 - 8.9 )

Nyt kerätään satoa, siltä osin kuin mitä olemme synnyttäneet tai kasvattaneet, 13.2.3013 alkaen, koko tällä kalenterikierroksella.

On sadonkorjuun aika, myös koko elämän pituiselta jaksolta.

Tietoisuuteen nousee ja elämään ilmentyy kaikki se, mikä on kypsää; nautittavaksi tai poisheitettäväksi.

Tämä on yksi voimallisimmista aaltojaksoista Tzolkin kierroksella, ja tulevia paria viikkoa kannattaakin seurata herkällä korvalla.

-Erityisesti kannattaa havainnoida lauantaita, 31.8.

Tuolloin on Keltaisen Linnajakson energian ulostulospäivä.

Mitä itsessä ja ympärillä tapahtuukaan tai tulee näkyväksi, siihen on kätketty siemen, idea, suunta tai voimallinen merkki.  

Hopeisella lammella

Viime sunnuntainen valomeditaatiotapaaminen lammella sujui tähän tapaan :

Meditoin taas valkoisella verannallamme, maadoitin itseni, pyysin suojausta ja "lähdin matkaan".
Lammelle oli jo kokoontunut paljon ihmisiä, osa oli kahlannut veteen ja kun tarkastelin sitä niin vesi näytti hopeiselta, paksulta aineelta. Sinne minäkin kahlasin, jännä hopean värinen "velli" loiskui pohkeitani vasten, mutta se ei tuntunut epämiellyttävältä, joten sukelsin ja veden alla oli hopeakuplia poreilevana ympärilläni, ponkaisin sieltä korkealle taivaalle ja samantien takaisin alas lampeen. Siellä täällä oli muitakin, jotka pinkaisivat ylös lammesta voimalla korkealle.
 Tässä vaiheessa jostakin syystä mun takapuoleni puutui niin pahasti, että oli pakko keskeyttää sessio ja yritin jatkaa omassa sängyssäni, mutta nukahdin enkä muista sitä pääsinkö kenties takaisin lammelle. Lyhyt, mutta mielenkiintoinen reissu tällä kertaa.

Rakkaudela Maia

Valoaalto ja uudelleenkalibrointi korkeammille tietoisuustasoille

Valoaalto alkaa 26.7 ja kestää 12.8 saakka, jolloin valoaalto uudelleenkalibroi planeettataajuuksia korkeammille tietoisuustasoille.
ja kun astutte tähän kultaiseen valoaaltoon, on tärkeää, että muistatte vain pysyä keskuksessanne, mikä on sydän, ja pitää valokehon säteilevänä ja puhtaana. Muistakaa, että moniulotteisessa tilassanne gravitaatiokeskus on sydän. Hengittäkää sydämestä, hengittäkää valoa ja rakkautta tuosta keskuksesta, mikä on pyhä sydämenne.
Sitten muistakaa aina MAADOITTUA yhdistymällä maatähtichakraan jalkojenne alla ja sitten maasydämeen maan keskuksessa ja sallikaa sydämenne synkronoitua maan sykkeeseen, kun se sykkii harmoniassa kosmisen elämänsykkeen kanssa.

Sitten muistakaa myös yhdistyä sielutähtichakraanne, mikä on kruunuchakran yläpuolella ja missä sielunne sijaitsee. Vetäkää tuota energiaa kruunuchakran kautta sydämeen, niin että se käynnistää jumalaisen kipinän sydämessä. Tuntekaa, miten sielunne ja henkenne sekoittuu jumalaisen kipinänä kanssa luomaan enkeliolemuksenne jumalaisen liekin sydämeen.
Sitten tuntekaa myös solaarichakranne avautuvan ottamaan vastaan ja integroimaan energioita auringosta ja jakamaan niitä valokehossanne. Myös galaktinen chakra sallii valoaaltojen Galaktisesta keskuksesta integroitua valokehoon ja täyttää sen säteilevällä jumalvalolla.

Jumalainen energia ja säteily integroidaan ja jaetaan uuden maan valoverkoissa - sydämestä sydämeen!
Tuntekaa, miten tuota säteilevää valoa välitetään sydänverkossa valotyöntekijöitä valonsotureille ja koko valoperheelle, kun uusi maa ilmeentyy!
Ja tietäkää, että riippumatta siitä, missä olette ja mitä teette, SINÄ olet valomajakka ja tulevan valoaallon säteilevä ja kirkas kanava!

Täällä voit lukea lisää.

Arkkienkeli Mikaelin teksteissä puhutaan myös valoaallon mukanaan tuomasta luovuudesta ja idearikkaudesta, mielenkiinnolla odotan tuota valoaallon saapumista, koska olen nähnyt kaksi kertaa unen, jossa osaan piirtää sekä yhden kerran meditoidessa tupsahti lattialle maalipensseli, jolla vedellään suurempia kanvaaseja :). Osaan piirtää tikku-ukko-tyyliin niinpä odotan onko unilla ja tällä saapuvalla valoaallolla minuun vaikutusta piirtämisen saralla. Luovuutta minulta löytyy sen verran, että teen rautalankatöitä ja sisustelen kotia milloin mitenkin sekä ulkona koristelen pihaa risuaidalla ja isoilla rautalankaperhosilla. Joten ihan uutta tämä luovuus ja ideat eivät ole, mutta se piirtäminen...se piirtäminen...

Valoaalto tuo mukanaan myös energisyyttä ja muutoksenhalua, ehkä ruokavalion tai liikunnan puitteissa. Himoliikkuja en ole, en siis tykkää käydä saleilla enkä lenkkeillä, mutta ruokavalio on ollut jo muutoksen kourissa jonkin aikaa. Punainen liha ei ole kuulunut enää ruokavalioomme pitkään aikaan siinä määrin kuin ennen, toki syön sitä, jos sitä on vaikkapa lihakeittona jossain kylässä - ei se niin ehdoton kohdallani ole, ettenkö suuhuni sitä laittaisi. Kanakin alkaa tökkimään huomaan sen. Sen maku ei enää niin viehätä, joten aionkin kokeilla tulevana viikkona kalapainotteista ruokailua ja pelkkää kasvisruokaa, jota me ollaankin jo pidetty muutama päivä viikossa. Uskon että kaikki loksahtaa paikalleen sitten kun sen aika on. Kahvin olen jo jättänyt 1/2 vuotta sitten. Ruuan kanssa ja muutenkin :) tykkään juoda viiniä, mutta nyt sekin tuntuu vähän liian "vahvalta", en halua sekoittaa päätäni millään nautintoaineilla, koska se rajoittaa sitten meditoimista, jota teen joka päivä. Minusta vaikuttaa hyvin laskelmoidulta, että meditoinpa nyt että voin sitten ottaa pari lasillista viiniä hetken päästä ruuan kanssa. Viinissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tarkoitankin omalla kohdallani sitä, että meditoin silloin kun minulle tulee sellainen intuitio, joten jos olen juonut alkoholitonta viiniä ruuan kanssa niin voin meditoida mieli selkeänä milloin vain. Samaten on saunaoluen kanssa, alkoholitonta olutta olen ostanut jo senkin takia, kun mieheni juo sitä ja itsekin maistelin, oli virkistävää ja mikä mukavinta, ei turvottanut eikä tehnyt ns. "pöhnää" päähän :). 

Pikkuhiljaa muutoksenhalu vaan nostaa päätään kehossani ja mielessäni. Olenkin sitä mieltä, että lisääntynyt meditointini ja "kivillä leikkiminen" vie eteenpäin tätä muutoksenhaluani. Kivillä leikkimisellä tarkoitan sitä, kun opiskelen kivillä parantamista, luen niistä paljon ja etsin lisää uusia kirjoja joista ammentaa tietoa. Kiviperheeni onkin kasvanut reippaasti ja pitääkin tehdä päivitys kivisivuillekin.

Tämä postaus onkin hyvä lopettaa mieheni tuoman enkelin mukana saapuvassa viestissä :

Enkeli nimeäsi

kantaa kirjassaan

ja elämäsi suojaa

siivillään.

Kaunista viikonloppua ja nautitaan valosta mitä saamme ja mitä on tuleva lisää.

Rakkaudella Maia

Tällaista valomeditaatiossa tällä kertaa

Eilen siis oli maailmanlaajuinen valomeditaatio, jonka tein samaisessa paikassa, kuin viimeksikin - verannalla istuen.

Avasin kruunuschakraani, kuvittelin siitä lähtevän valoputken korkeammalle universaaliin puhtaaseen valoon, joka alkoi laskeutua kruunuchakrani kautta valoputkea myöten otsachakraan, kurkkuchakraan, sydänchakraan, sakraalichakraan ja juurichakraan saakka. Jokainen chakrani loisti kirkkaana välkkyen puhdasta valoa. Sen jälkeen pyysin suojaukset ja juureni lähtivät jalkapohjista kohti äitimaan ydintä maadoittaakseen minut tukevasti.

Hetken kuulostelin mitä tällä kertaa alkaa tapahtumaan ja tapahtuihan sitä. Voimakkaat "hyristykset" kävivät lävitseni muutaman kerran, oikein huojahdin.  Minulla on hyvä mielikuvitus, mutta ei niin hyvä että voisin kuvitella tyhjästä tämän kaiken - käsivarteni kasvoivat pitkiksi ja sormistani lähti valojuovia ympäri maapalloa jokaiseen maahan ja maan tavoitettuaan ne poksahtivat kukin miljooniksi valopisteiksi. Näitä valojuovia näin tulevan eri puolilta maapalloa toisten meditaatioon osallistujien lähettämänä. Maapallo oli yhtä valon juhlaa ja ilotulitusta. Koin, että tämä oli puhtaasti energian jakamista toistemme kanssa, eli antamista itsestä rakkaudella toisille.

Hetken päästä minulle tuli kylmä, ihan vilunväristyksiä myöten. Oikein palelin. Vilunväreitä kesti jonkun aikaa ja sitten kehoni kuumeni niin että hiki pisaroi otsassani ja huulien yläpuolella, huh huh niin kuin porottavan auringon alla olisin istunut. Tämä mielestäni oli selvästi sitä, että minä itsekin sain energiaa ympäri maapalloa lähetettynä.

Kotvasen kuluttua pääni tuli ihan hirveän raskaaksi, pääni painui rintakehää kohden. Tunsin hiusjuurissani kihelmöintiä ja "näin" päähäni kasvavan valokruunun, joissa hiuksenhienot valojuovat huojuivat - ohuen valojuovan päässä oli pienen pieni valopallo. Sitten pääni alkoi huojua puolelta toiselle raskaana ja tunsin kuinka "valolettini" heiluivat liikkeen mukana puolelta toiselle. Ihan erikoinen tunne sisimmässäni, mutta annoin vain kaiken tapahtua ja menin mukana.
"Kävin" eri paikoissa maapalloa, savannilla, mäntymetsissä, näin jossain etelässä käydessäni jonkun istuvan kadulla kuumalla asfaltilla, sitten matkasinkin korkealle kalliolle puiden yläpuolelle ja järvi siinsi allani tai meri, en tiedä kumpi. Levitin käteni sivuille ja ne kasvoivat taas pitkiksi ja ikään kuin syleilin kaikkia luomakunnassa olevia. Olisin tahtonut olla tässä paikassa ja tässä tunteessa pitempään, mutta sitten tämä kaikki vaan loppui. Tunsin istuvani tukevasti verannalla rottinkisohvassa ja huokasin, että nytkö tämä jo päättyi, mutta onnellisuuden tunne sydämessäni. Tämä kaikkinensa kesti n. 20 min.

Aivan huikeaa miten voi kokea tällaista, ei mitään väkisin vääntöä, vaan taphtumat vyöryvät eteenpäin syvässä rauhassa ja onnellisuuden tunteessa, sitä vaan ihmettelee olemassaolevaa ja menee mukana.

Olisipa hauska kuulla miten teidän toisten energian lähettäminen sujui. Kokemusten jakaminen tuo vielä enemmän todelliseksi yhteisen asiamme maapallolla - pidetään huolta niin itsestämme kuin toisistakin.

Rakkaudella Maia

Enkelimeditaatioretriitti Wäärälässä lauantaina 29 pvä alkoi klo 8

Hyvin nukutun yön jälkeen pulahdin aamulla uimaan herättääkseni itseni täysin uuteen meditaatiopäivään.  Unia en nähnyt tai en muista niitä.
Klo 8 aurinkoisella pihamaalla oli joukko pirteitä retriittiystäviä mattoineen ja aloitimme Merjan vetämän zhindovenyttelyn. Joogannut olen, mutten zhindonnut, joten kokemus oli uusi ja virkistävä. Keho houkuteltiin venytyksiin leppeästi ja eri asennoilla oli omat tarkoituksensa, poistaa vihaa ja vetää itseensä lempeää rakkautta jne.
Sen jälkeen aamupalalle ja sitten meditaatiokehään vanhaan tupaan. Muisti palaa pätkittäin, niin paljon tuli koettua perjantaina, etten muistanut rummutusta lainkaan mainita eilisessä postauksessani. Eikä se tarkoita sitä, että se olisi ollut vähäinen elementti. Ihmeellisesti kehoni reagoi rummun ääneen, se ikään kuin resenoi, värähtelyn tunsin ihan selvästi. Rummutusta olisi voinut kuunnella pidempäänkin ja uskon että sen äänessä on helppo vaipua ihan syväänkin meditaation tilaan.

No mutta mennääs taas tähän lauantain ohjelmaan uudestaan - jälleen kutsuttiin paikalle pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valon tuojat. Merja pyysi enkeleitä laskeutumaan keskuuteemme ja sankoin joukoin heitä tulikin. Tunsin oikein kuinka suuri enkelijoukko liehuvin kaavuin ja siivet levitettyinä saapuivat ympärillemme, en osaa kuvailla miten se tuntui sydänalassa pakahduttavalta.

Teimme myös hoito/kanavointiharjoituksia - Merja jakoi intuitiivisesti parit ja minä sain vieruskaverini, joten lähdimme jokainen tahollemme hoitamaan/kanavoimaan. Minulle kanavointi oli aivan uusi alue. Aloitinkin harjoituskaverini pyynnöstä häntä reikihoitamaan ja siinä hoitaessani tunsin selvästi kuinka minun tuli antaa hänen sydänschakralle eniten hoitoa. Kanavointini ei onnistunut mitenkään, en ainakaan ymmärtänyt miten se tulisi tapahtua. Hän kertoikin, että sydämen alueella on ollut viime aikoina raskasta ja että hoito tuntui hyvältä. Hän näki myös vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen pilarin hoitotilanteessa. Ihana tunne oli itsellä kun sain kuulla palautetta hoidettavalta. Aikaa ei ollut kuin 15 min, mihinkä olisimme päätyneetkään, jos se olisi voinut kestää tunnin.

Harjoituskaverini oli käynyt kanavointikurssin ja hän aloitti sen ihan voimallisesti kertomalla näkevänsä  tumman metsän ja sen edessä vaalean lumisen kumpareen - sen jälkeen hän sanoi näkevänsä paljon luonnonkiviä veden virratessa ja sitten erikoisen pilven, sinisellä taivaalla valkoisia ohuita juovia. Ja ihmeellistä miten se kaikki oli ihan "luettavissa", tunnistin tumman metsän taakseni jättämästä vanhasta ja valoisan kumpareen valona jota kohti olen menossa ja mennyt jo jonkin aikaa. Kivet ovat rakkaita minulle ja niitä on meidän pihassa ja paljon, asumme veden äärellä! Pilvi on se sama minkä näimme Sunshinen kanssa juhannuksena, sanoin hänelle nuotiopaikalla istuessamme, että hei katso tuo pilvi on kuin sininen pitsiakaatti. Ihmeellistä ja hienoa.

Kokeilimme myös äänimeditaatiota, eli lauloimme Atlantiksen Heka-lauluja. Vaikeisiinkin sanoihin pääsin jyvälle melko nopeasti ja sitä toisteltiin ja kuunneltiin oman kehon tuntoja. Ikään kuin vaskikellon heleä ääni alkoi kuulua, sointuvaa kaikuvaa laulua Merjalta ja T:ltä. Upeaa kertakaikkiaan. Miten ihmeessä he jaksoivat "venyttää" ääntään niin kauniisti!

Pitihän sitä hengenravinnon lisäksi saada ihan oikeatakin ruokaa. Lounastimme ulkona ihanaa kreikkalaista ruokaa.

Lounaan jälkeen jatkoimme meditoimalla myös maapallolle rakastavaa eheyttävää energiaa. Ojensimme kätemme kohti voimakeskusta ja Merja johdatti meitä meditaatioon. Kämmeneni kuumenivat ja pistelivät. Merjan ääntä en välillä kuullut ollenkaan vaan se ikään kuin loittoni. Näin violettiliekkiä lepattelevan edessäni. Ajattelin jälkeenpäin että nukuinko vai meninkö niin syvään meditatiiviseen tilaan, että ääni häipyi. Välillä joku yksittäinen sana havahdutti minut "hereille", mutta harmi en muista niitä sanoja joiden kohdalla se tapahtui. Sitten näin näyn, jonka olen nähnyt ennenkin -  mies istui ruskeassa väljässä kaavussa pöydän ääressä sulkakynä kädessä mustepullo ja paperi edessään. Hänellä oli tummat kiharaiset hiukset. Hän kääntyi katsomaan taaksepäin jotain - joku ehkä tuli sinne tai joku sanoi hänelle jotain jo paikalla oleva. Sitten näky häipyi. Yritin pidätellä sitä, mutta sinne se vain meni. Nyt kun näin jo toisen kerran  tämän näyn, niin kolmannella kerralla jo älyän kysyä onko hänellä jokin viesti minulle kun hän kääntyy katsomaan.

Lopettelimme meditoinnin ja keskustelimme miten tämä vaikutti kuhunkin läsnäolijaan. Oli jälleen ilo huomata miten hyvä olo tuli itselle toisten kertomuksista, he ikään kuin antoivat minulle voimaa omilla tuntemuksillaan.

Lähtökahvit ja halaukset ringissä ja niin joukko hajaantui omille teilleen. Jotenkin oli tunne, ettei tahtonut tämän päättyvän vielä, voisin jatkaa ja jatkaa, voisinpa ajaa vain seuraavaan retriittiin ja kokea rauhaa ja rakkautta ympärilläni. No mutta oikeesti oli ihan kiva lähteä kotiin se tiedon ja oivallusten määrä mukanaan.

Luonnonkivet jotka minulla oli voimaantumassa mukanani pääsivät uuteen tehtävään pihamaalle. Ne asetin kukkapenkin ympärillä olevien kivien seuraksi ja pyysin heitä jakamaan Wäärälässä saamansa energian ympärillä oleville kiville ja suojaamaan siten kukkani myyriltä. Sen aion tehdä jokaisen kukkapenkin kivikoristeiden kohdalla.

Dema Prevalin mantramusiikkia kunnellessa kotiin tultuani lauloin ääneen, jota aion tehdä tästä lähin useamminkin, koska ääni mukavasti resenoi kehoani ja värähtelee sen voimasta. Ikään kuin ääniterapiaa. Kylläpä terapioita riittääkin, kiviterapiaa, ääniterapiaa, reikiterapiaa, enkeliterapiaa - ihanaa, tässähän ei voi muuta kuin voida hyvin, paitti että mun polvet huutaa hoosiannaa taas, mutta ei hätää, ne on kiviterapoitu hih hih. Testaan nyt itseni hoidossa kiviäni, aion kantaa niitä myös mukanani kahden viikon ajan sekä pitää yöpöydällä tai tyynyn alla saadakseni kaiken mahdollisen hoidon irti niistä.

No niin, mutta takaisin Wäärälään kuvien muodossa -

Sunshine sai tallennettua jotain aivan ihmeellistä ja ihanaa, enkelipalloja! Tässä kuvassa istun omalla paikallani meditaatioringissä Jumalallisia seuralaisia ympärilläni.

Suurensin tämän ihastuttavan vihertävän enkelipallon, myös päässäni näkyy häivähdys enkelipallosta vähän violettisempana. Aivan mahtavaa, tämä kuva tulee olemaan minulle erittäin tärkeä ja voimaannuttava. Kiitos Sunshine kuvasta.

Tämä pikkuinen piipittäjä suu auki oli verannalla pumpulisessa pesässään emon tuodessa ruokaa alati avoinna olevaan suuhun, suloista - eikö!

Meidän ihana vetäjämme, Merja, aina kun yritin kuvata niin liikettä piisasi :) mutta tilannekuvathan ovatkin hyviä.

Kotihengetär vanhaemäntä Tuula aitan ovella. Hän luo omalla olemuksellaan hurmaavaa henkeä Wäärälän kartanoon.

Kiitos kaikki rakkaat retriittiystävät mahtavista hetkistä kanssanne. Oli ilo tavata ja toivon, ja luulen että tapaamme toistekin samoissa merkeissä. Suuri kiitos pirteälle enkelimeditaatioiden vetäjälle Merjalle. Tuulalle erityiset kiitokset siitä, että hän on antanut Wäärälän tällaiselle näkemisen ja kokemisen rakkaudelliselle paikalle ihmisten tulla.

Kiitos kiitos kiitos rakkaat enkelit, Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit ja valon tuojat mahtavista jumalallisista energioista retriitissämme.
Kiitos kiitos kiitos enkelipallot, että ilmeennyitte minun läheisyydessäni nähdäkseni teidät. Olenhan kärttämällä kärttänyt todisteita enkeleistä ja niitä minä myös sain.

Rakkaudella halaten Maia

Enkelimeditaatioretriitti Wäärälässä perjantaina 28 alkoi klo 16

Kaunis aurinkoinen ilma ja ihan täpinöissä lähdin ajamaan kohti Wäärälää. Sunshinen kanssa treffit "maailmanpyörän" kohdalla Laukaan kulmilla. Olen käynyt siinä joskus monia monia vuosia sitten ja ajattelin, että siinä olisi muistini mukaan ollut Lasilandia ja myös kiviä myynnissä, ei ollut. Oli suljettu.
Siitä sitten lähdin ajelemaan Sunshinen perässä pölyistä mutkaista tietä kohti määränpäätä ja voi että kuinka kaunis rauhaisa näkymä avautuikaan eteeni kun pääsimme perille. Pihapiirissä kukkia, ihana aittarakennus ja jyhkeitä puita.

Sisällä iloista touhukasta  väkeä keittiössä, retriitin vetäjä Merja halasi lämpimästi ja toivotti tervetulleeksi. Vanhaemäntä Tuula oli kuin tuttu ennestään, meinasin ihan sanoa että täällähän sinä olet, sain vedettyä sanani kuitenkin takaisin, jotain ihmeellistä oli tapahtunut, ihan kuin olisin löytänyt hänet etsinnän jälkeen, liekö oltu entisissä elämissä tekemisissä, mene ja tiedä. Kurssille osallistujia moikkailtiin ja esiteltiin toisiamme, rupateltiin siinä ennen aloitusta.

Ilmassa oli kuin suurta juhlan tuntua, olihan tämä ensimmäinen meditaatioretriittini. Nautin jokaisesta sekunnista imien vanhan talon atmosfääriä itseeni ja iloisten ihmisten puheensorinaa.
Sitten mentiin ihanaan vanhaan tupaan, johon oli laitettu ympyrän muotoon tuolit ja keskellä pieni pöytä, ns. voimakeskus, jossa paloi kynttilä ja siihen pöydälle voitiin sitten laittaa latautumaan mukana tuomamme kivet tai korut. Minä olin innoissani ottanut kotoani koko kiviperheeni mukaan sekä myös ulkona olevat kaksi ihanaa kiveä valkoisen ja vaaleanpunaisen luonnonkiven, (niille ilmaantuikin tehtävä kun ne tulivat retriitistä, siitä myöhemmin) jotka mieheni on minulle tuonut joskus työmaalta löytäessään. Ne ja koko kiviperhe vesikivetkin mukaanlukien pääsivät oikein lataamoon ja ensimmäiselle retriitilleen:)

Sijoituimme paikoillemme ja pienen esittelykierroksen tehtyämme tiesimme keitä on mukana ja Merja pyysi ottamaan kaksi korttia asettamaltaan penkiltä myöhempää ajankohtaa varten.

Merja oli sytyttänyt kynttilän pöydälle ja kutsui pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valontuojat ohjaamaan ja suojelemaan meitä näinä kahtena retriittipäivänä. Hän johdatti meidät meditaatioon ja se kesti jonkin aikaa. Sen jälkeen keskustelimme mitä kukin oli tuntenut, nähnyt ja kokenut tässä yhteisessä meditaatiohetkessä.
Ihanaa oli keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa kokemuksistaan. Minä yleensä näen värejä meditoidessa enkä muulloin ole sellaista saanut kokea näin "hereillä" ollessa, mutta NYT ihan ihmettelin ja ensin luulinkin nähneeni harhoja ja olevan sen mielikuvitukseni tuotetta, mutta ei - katsahdin Sunshinen suuntaan ja näin hänen takanaan pystyn suoran leveän aivan ihanan vihreän pilarin, hämmästyin niin että käänsin katseeni pois ja ajattelin erehtyneeni - käänsin häneen katseeni uudestaan ja se ilmestyi jälleen loistaen taivaallisessa elävässä vihreässä valossaan. Hetken päästä siitä irtaantui kaarena Sunshinen pään ympärille palasia ja olin ihan ihmeissäni.
Katselin taas muualle ja kurkkasin sitten hengetärtämme Tuulaa vanhaa emäntää ja hänen takaan oli vihreä pyöreä iso pallo, kaunis niin kaunis. Katseeni siirtyi sitten keskellä olevaan pieneen pöytään, jonka vieressä oli vesikannu ja sen veireen ilmestyi paksumpi ja ohuempi vihreä pilari, josta jakautui hetken päästä kannun toiselle puolelle vihreä palanen ja ne yhtyivät toisiinsa niin, että kannussa oleva vesi oli vihreää, sitä ihanan taivaallista vihreää, niin elävän sykkivää väriä.

Sen jälkeen vihreä valo liikahteli ja muutti muotoaan minne katsoin. En oikein viitsinyt kurkistella kaikkien päiden taakse, kun minusta tuntui että heiluin kuin heinämies katsoessani jo näiden kahden ihmisen takana olevia väri-ilmeentymisiä. Vierustoverini varpaisiin tuijottelin ja sinne ilmestyi kaksi vihreää valoa ja omiini myös. Nautin niin niiden katselemisesta ja ihmettelin että mikä rauhallinen tunne minussa oli ja kiitin siitä että sain voimaannuttavaa väriä katsella.

Sitten Merja kertoi dekreistä ja kyseli kuka on kuullut niistä, minä innokkaana viittasin, melkein teki mieli sanoa että : Opettaja opettaja minä tiedän mitä ne ovat, hih. Dekreitä olen lausunut autolla ajaessani ja jopa laulanutkin välillä. Ja sitten kun niitä dekreitä aloin kirjoittamaan ylös vihkooni niin koko ajan vihreä valo loisti kynäkädessä etusormen ja peukalon välissä, joten en tiennyt kumpaa seuraisin, sitä vaiko kynän kärkeä kun kirjoitin, sitten lopulta katsoin vain vihreää valoa ja ihan kaunista kirjoitusjälkeä kädestäni tuli.

Dekreitä varten voit tehdä itsellesi listan, mitä asioita haluat ilmeentyä itsellesi tai haluat terveyttä jollekulle. Siitä listasta sitten valitset yhden tai useamman ja teet dekreen.

"MINÄ OLEN läsnäoloni nimeen, kutsun seitsemää pyhää Arkkienkeliä ja heidän valojoukkojaan. Pyydän (joku oma pyhimys) pyhimyksiä, ylösnousseita mestareita ja Arkkienkeleitä ohjaamaan valonne, energianne ja tietoisuutenne siunaamaan kaikkea elämää ja auttamaan minua seuraavien päämäärien tavoittamisessa (katso listaasi) että löydän...... Pyydän MINÄ OLEN läsnäoloani soveltamaan kutsuni oman sieluni ja niiden sielujen parhaaksi, joiden puolesta rukoilen.

Olen itse käyttänyt violettiliekkiä dekreissä, siis kuvitellut sellaisen eteeni, mutta tästä lähtien käytän hopeaviolettia liekkiä koska se huuhtoo jo automaattisesti negatiiviset asiat pois, pelkää violettiliekkiä käyttäessä on muistettava lähettää negatiivisuus pois, muutoin se jää siihen leijaamaan lähelle.

Tässä dekree, joka on helppo muistaa, lausu dekreet aina ääneen, se antaa sille voimaa ja 3,6 tai 9 kertaa rakkaudella ja hartaudella.

Jumalan valo ei koskaan petä

Jumalan valo ei koskaan petä

Jumalan valo ei koskaan petä

Ja rakastettu MINÄ OLEN

läsnäolo on se valo.

Tämän jälkeen Merja tulkitsi nostamamme kortit. Minä otin ensin vain yhden, joten kävin hakemassa tarotkortin vielä. Tarot-kortti tuli Tiede MIEKAT ja siitä toisesta pakasta nostin Romance.

Tulkinta aloitettiin Tiede-kortista, koska se kuulemma nousi voimakkaana esiin ja halusi aloittaa. Zadkiel on tullut luokseni kertoakseen, että hän on opastajani ja turvautuisin häneen enemmän. Kruunuchakrani on auki voimakkaana ja avautuu edelleen tämän retriitin myötä. Henkisyyteen liittyviä oivalluksia universaalista maailmankaikkeudesta avautuu minulle.
Hokemani dekreet - violettiliekki on tuonut Zadkielin luokseni.

Romance-kortti ei tarkoita mitään maallista romanssia, vaan sitä, että Zadkielillä ja minulla on voimakas hyvä yhteys keskenään. Zadkiel vastaa sielutähdestä ja sielutähteäni avataan vieläkin enemmän - pyydä ohjausta Zadkieliltä - hän vie henkisyyttäni eteenpäin.
IHANAA.

Ilta päättyi saunomiseen, uimiseen ja hyvään iltapalaan. Nämä ihanat joutsenet toivottivat tervetulleeksi rannalle.

Tarkoituksenani oli pyytää Zadkieliä opastamaan unien kautta minua ja Jeremieliä muistamaan uneni, mutta toisin kävi. Nukahdin tosta vaan, että naps. Mitä ei kyllä tapahdu koskaan kotona.

Tähän on hyvä päättää kertomukseni ensimmäisestä päivästä, pitkä tarina, mutta sen halusin jakaa teidän kaikkien kanssa, koska se on niin voimaannuttava ja ainutkertainen. Toivon että tästä saa joku itselleen rohkeuden mennä tämänmoisiin retriitteihin - suosittelen sitä lämpimästi.

Wäärälän retriittitarina jatkuu seuraavassa postauksessa lauantaipäivästä.

Pyytäkää enkeleitä uniinne ohjausta antamaan ja Arkkienkeli Jeremieliä, että muistaisitte ne.
Hyvää kaunista yötä.

Rakkaudella Maia

Meditointia riippumatossa

Minulle on tullut lempipaikakseni riippumattomme saunan terassilla. Lueskelen mielelläni siinä kuunnellen linnunlaulua, tosin naapurin naapurista kuuluu yhtäjaksoinen hau hau hau.....vuodesta toiseen se pikkupiski on samalla sävelellä haukahdellut, joskus se pikkuisen harmittaa, mutta yleensä olen siihen niin tottunut, että havahdun vasta kun mies tulee terassille ja sanoo harmistuneena koiran haukkumisesta. Niin ettei se vallan nyt ole linnunlaulua meditaatiomatkani :)

Maanantaina sain tilaamani kirjan Näin luot taivaan maan päälle - Anu Wyskielin kirjoittama. Aivan mahtavaa luettavaa ja siinä jonkun aikaa lukiessani päätin meditoida riippumatossa kiikkuen.
Aivan välittömästi tunsin kruunushakran ja otsashakran toiminnan. Magentan väri alkoi tulla näkökenttääni ja hetken päästä hahmottui konkkanokkainen intiaani sulka päässään, sitten saapui toinen - vähän pelottavan näköinen - hänellä oli sotamaalaus, sitten ympyrään tuli muutama lisää, näkyni ei ollut kuten tv:ssä - selkeä - vaan ne tulevat häivähdyksinä joka kerran. Tuli mielettömän hyvä tunne näystä, olisin tahtonut pysyä siinä kauemmin, mutta yleensä nämä menevät nopeasti ohi, ne ovat vain häivähdyksiä ja menevät pois. Mietin mitä sanomaa nämä inkkarimiehet minulle yrittivät välittää vai tulivatko vain moikkaamaan. Ehkä he tahtoivat sanoa, että jatka vain henkisellä polullasi - vielä me tapaamme.

Yritinkin ottaa intiaaneihin yhteyden seuraavana päivänä, mutta eivät olleet tavattavissa :), no joku toinen kerta sitten.

Lämmin sää on mahdollistanut meditoinnit ulkosalla ja koen ne hyvin voimaannuttavina. Odotan oikein kotiin pääsyä töistä, että pääsen irrottautumaan arjesta paikkaan, jossa on niin rakkaudellinen olotila.

Välillä mietin myös miksi ihmeessä tämä rakas maapallomme ei voi olla paikka, jossa asuisi ihmisiä jotka kunnioittaisivat toisiaan ja kaikkea elollista - luontoäitiä mm. Kunpa valtaapitävät osaisivat ajoissa lopettaa öljyn imemisen ja maaperästä varastamisen, ei ihme että tulee luonnonkatastrofeja, eihän äitimaa ehdi toipua yhtään kun jatkuvasti sitä ryövätään lyhytnäköisyydellä. Mitä valtavia määriä on öljyä pumpattu ja pumpataan yhä maasta, rahaa rahaa sitä vain pitäisi tahkota koko ajan lisää. Onneksi on paljon ihmisiä kautta maapallon, jotka ajattelevat rakkaudellisesti elämästään ja tuovat ja jakavat sitä valoa eteenpäin muille. Nyt uskalletaan jo puhua meditoinneista, selvänäköisyydestä ja kanavoinneista - sillä tällä tavalla muutkin havahtuvat tähän henkisyyteen. Yhä enenevässä määrin tämä yhdistää ihmisiä. Uskon tulevaisuuteen, jossa voidaan toteuttaa rakkaudellista kanssaelämistä tasapainoisessa ympäristössä.

Rakkaudentäyteisiä päiviä teille ystävät
Rakkaudella Maia

Maailmanlaajuinen valomeditaatio

Eilen klo 22.00 Suomen aikaa oli maailmanlaajuinen valomeditaatio, johon Aisha North kutsui.

Asetuin istumaan meidän verannalle, johon kuului ihanasti linnunlaulu, käkikin kukkui. Pyysin pyhää jumalallista valoa poistamaan kaikki vanhat tukkeumat kehostani ja puhdistamaan ottamaan valon sisääni jokaiseen soluuni. Istuin hetken "kuunnellen" kehoani. Sitten mieleeni tuli maapallo, jossa oli paljon kirkkaita valopisteitä ja nämä valopisteet lähentyivät toisiaan ja lopulta se ylsi ketjuna koko maapallon ympäri, ikään kuin kirkas valohelmiketju. Sen jälkeen koin istuvani kristallisena välkkyvän lammen rannalla lootusasennossa, veden pinta välkehti niin kuin auringonkilo kun se heijastuu vedestä.
Tahtomattani tuli itselle tunne liikkua, eli kurottauduin lähdettä kohti ja ammensi käsiini kirkasta valoa ja join sen, yhä uudelleen. En voinut liikkeelle mitään, se vain piti tehdä.

Hetken päästä minulle tuli tunne laittaa kädet pyöreän esineen päälle ja liikutela sitä ikään kuin siinä olisi pallo ja siihen ilmestyikin valaistunut sinisen sävyinen kaunis pallo, joka minun piti heittää Aishalle ja sitten sama jatkui ja se pallo minun kuului heittää Sunshinelle. Minä oikein todella tunsin sen pallon käsissäni ja heitin ihan oikeasti pallot menemään eteenpäin.

Sen jälkeen otimme kaikki toisiamme kädestä kiinni ja yhdyimme jälleen valohemiketjuksi maapallon ympärille.Tahtomattani minä aloin liikkua huojuen ja hymisten hiljaa, tunsin että koko valohelmiketju liikkui rytmillisesti koko maapallon ympäri. Sitten se muuttui niin, että tulimme kaikki helmet valosäteeksi ja kuinka kaunis maapallo olikaan tuo valosäteinen ketju ympärillään.

Sitten olin lammella taas. Eteeni tuli henkioppaani, juuri hän jonka Anne on maalannut. Hänellä oli ihanan vehreä liehuva vaate yllään ja ympärillään vihreää sädehtivää valoa, ikään kuin hiukset, jotka kuitenkaan eivät olleet hiukset, en oikein osaa selittää sitä. Hän istui eteeni lootusasentoon ja käteni nousivat jälleen eteeni tehdäkseni valopallon henkioppaalleni, heitin sen hänelle ja hän hymyili ja
leijui korkeuksiin valopallon kanssa. Ammensin jälleen käsiini lammen kirkasta valoa ja näin kuinka kehoni ympärille alkoi tulla valokehä alkaen oikean jalan varpaista, ikään kuin joku oli piirtänyt minulle sellaista käyden ääriviivani lävitse ja sen jälkeen täytyin valolla, lempeällä valolla.

Tapahtuma jatkui niin, että olimme jälleen valosäteinä maapallon ympärillä ja kaikki kurotimme kohti  eteenpäin ja näin katoimme koko kauniin maapallon kirkkaaseen valoon jota tuli käsistämme, me ikään kuin loimme tällä eleellä valoverkon maapallon suojaksi ja se oli täysin kirkas valopallo sen jälkeen, kaunis niin kaunis se oli, me olimme valosäteinä edelleen sen ympärillä.

Tämän jälkeen alkoi mieleeni tulla ulkopuolisia arkisia asioita, joten katsoin että valomeditaatio on päättynyt. 1/2 tuntia sain olla mukana tässä ihanassa tunnelmassa. Ihmeellisen ihana kokemus, kehoni liikkui tahtomattani ja tietäen mitä piti tehdä, join lammesta, huojuin kaikkien kanssa rytmillisesti hymisten ja tunsin että kuuluin yhteen koko maapallon muiden valomeditaatiossa olevien kanssa.
Fantastinen tunne. Uni oli sitten kovin katkonaista, enkä millään meinannut saada unta. Näin myös hirvittävän painajaisen että huh huh.
Mutta tässä ollaan ja työpäivä odottaa, toivotan teille ihanaista maanantaita ja uutta alkanutta valoviikkoa.

Kiitos Sunshine kun kerroit tästä valomeditaatiosta ja suomensit sen blogiisi, joka tapahtuu joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja suuri kiitos myös Aisha Northille.

Rakkaudella Maia

Sunnuntain reikipäivä

Eilen en jaksanut enää tehdä postausta, olin niin täynnä valtavaa energiaa ja iloa että tahdoin sen pitää aivan pienen hetken itselläni ja tunnustella sitä ja ihmetelläkin.

Sunnuntaiaamuna kun heräsin niin olin niin täpinöissäni ja into piukeena lähtemään kohti kurssipaikkaa, opettajan ihanaa rauhaisaa kotia. Tuntui kuin autoni oli saanut jonkun imun kun se kiisi eteenpäin, vähän piti toppuutella itseäni, että älähän nyt sentään sakkoja ota. Aina vain huomasin ajavani lujempaa ja lujempaa.

Oli mukava nähdä muut. Päivän aikana tuli tunne kuin olisimme tuttuja vuosikymmenten takaa ja näin sulautuneet jälleen yhdeksi kaveriporukaksi. Alkuperäistä reikin historiaa kuulimme, josta haluan tehdä eri postauksen myöhemmin.

 Aamupäivällä saimme sen päivän virityksistä ensimmäisen. Rentouduimme ensin kaikki lattialle pötkölleen 10 min ja sen jälkeen opettaja otti yhden kurssilaisista viritykseen. Itse kun makasin siinä lattialla näin lämmintä punaisen eri sävyistä väriä ja sitten siihen tuli silmä, ikään kuin vähän sivusta katsottuna niin äärettömän lempeä ja tummaripsinen. Se tuli ja meni näkökentässäni ja tunsin niin sanoinkuvaamatonta rauhaa sielussani.
Kuulin kun opettaja tuli hakemaan toista oppilasta ja minä hoin - en tahdo nyt - en tahdo nyt - en tahdo nyt. Eikä minun vuoroni tullut kuin vasta viimeisenä, ihmeellistä. Sain nauttia siitä voimakkaasta näytöksestä silmieni edessä silmät kiinni.
Opettajalta kysyin, että oliko joku syy kun otit minut viimeiseksi, niin hän sanoi, että oli tulossa minun luokseni, mutta kääntyikin ottamaan toisen, sellainen tunne hänellä oli.

Kun sitten omalla vuorollani menin huoneeseen, jossa viritys annetaan en oikein meinannut pysyä tuolissa, niinpä tunsin ihan selvästi kuin takanaani joku olisi tarttunut lempeästi lantiostani kaksin käsin kiinni ja juurruttanut minut tuoliin. Huoneessa olimme vain me kaksi opettaja ja minä. Enkelitkö pitivät minut tuolissa :).
En voi edes kuvailla mitkä tuntemukset minussa oli tuon virityksen aikana - ihmeellistä, rauhaisaa, varmuutta olemassa olostani ja kaikkea muutakin.

Ja kaikkein ihaninta oli kun purimme näitä tuntemuksiamme yhdessä niin toinenkin kanssakulkijani oli nähnyt silmän viritystä saadessaan, kolmas silmän muotoisen ilmiön, mutta ei varsinaista silmää rentoutustilanteessa, huikeeta.

Päivä lensi siivillä ja paljon asioita opittiin - itsemme hoitamista, parityöskentelynä annettiin hoitoa toiselle ja mikä vahva energeettinen lämpö kulkikaan välillämme, huone oli niin kuuma ja hikipäässä  kaikki. Opimme lapsen reikittämistä leikin avulla myös.

Viimeinen viritys tai ns. sulku sitten iltapäivällä. Valonvälähdyksiä häivähteli nauhana kun pidin silmiäni kiinni, pientä pyörittävää liikettä ihan pakosti yläkehossani. Juhlallista. Olin saapunut reikiperheen luo.

Saimme todistuksen ja suloisen kortin joka osui niin nappiin jokaiselle. Korteissa oli joku kuva ja lause, jota ihmettelimme että mitenkä opettaja onkin osunut niin oikeaan, mutta valintahan on tapahtunutkin ylhäältä käsin :)

Varmaan minulle ponnahtaa muistista vielä paljon näiden kahden päivänä aikana tapahtunutta, jota en voi käsitellä kerralla kaikkea. Tänä aamuna kun heräsin niin annoin itselleni reikihoitoa ennen kuin nousin vuoteesta ylös. Laulellen tulin keittämään aamuteetä ja teille postaamaan kokemustani.

Nyt lähden ulos pihalle kertomaan kukille ja puille, pensaille, että olen ollut reikikurssilla, sillä eläviä elementtejähän nekin ovat.

Rakkaudella Maia

Enkelin kosketus

Minä kun olen niin rukoillut enkeleitä ilmeentymään itselleni tavalla tai toisella ja yhtenä päivänä meditoidessani ruokailuhuoneen lattialla pötköllään auringon lämmössä taas jälleen pyysin sitä: Rakkaat enkelit, voisitteko jotenkin ilmoittaa olemassa olostanne - hetken siinä kuulostelin - ei mitään, joten haastelin heille lisää: Te ihan selvästi nyt keskustelette keskenänne siitä, että annetaanko tuolle naisimmeiselle merkkiä vai kiusataanko vielä vähän, kuulen teidän nauravan. JA sitten tunsin oikeassa kyljessäni pukkauksen, sitten toisen ja ikään kuin joku olisi työntänyt minua kyljestä. SEN jälkeen oikeaan korvannipukkaani tartuttiin ja pideltiin siitä hetki kiinni, TUNSIN ruokailuhuoneessa olevan ison enkelin, jonka pää hipoi kattoa ja en voinut kuin hymyillä leveästi ja sanoa heille kiitos kiitos kiitos.

Joskus minua muutenkin naurattaa nämä "touhuni", herättyäni kirjoitan 10 kiitollisuutta vihkooni ja joogaan. Sen jälkeen haalin kaikki chakrakiveni ja käyn pitkäkseni asetellen kivet chakrojen päälle, ja viimeisin on kuin piste i:n päälle, eli atsuriitti otsachakran kohdalla. Pikkuruinen sininen rosoinen kivi keikkuu siinä ja täydentää hetkeni. Että tämä kaikki saa minut niin onnelliseksi - ei siihen paljoa tarvita.

Atsuriitti avaa selvänäköisyyttä ja on intuitioita voimistava ja kehittävä kivi. Se myös puhdistaa menneisyyttä.

Minulle on tullut tavaksi valita yksi tai kaksi kiveä, päivästä riippuen, mukaan töihin. Niiden sileyttä pintaa hivellessä välillä työn touhussa saan hyviä viboja päivään ja myös apua kinkkisiin tilanteisiin.

Tällä kertaa ei enempää. Toivotan teille oikein ihanaa Pääsiäisen aikaa ja enkelivaloa!

Rakkaudella Maia

Ai niin vielä se, että eilen oli himppa kiire lääkäriin ja pyysin parkkienkeliä järjestämään minulle tilaa talon edessä ja IHANAA siinähän oli tilaa. Yleensä kauppakeskuksen oven edusta on aina täynnä, kiitos kiitos kiitos.

Uneni

Näin unta - olin sokea. Täysin mustaa silmieni edessä. Olin kauhuissani, peloissani. Niin yksin ja suljettu kaiken ulkopuolelle - tai sisään itseeni. Ihan kummin vaan. Unet ovat niin merkillisiä, että niissä aika-käsite hämärtyy. Nytkin seuraavaksi koin näkeväni sumean sinen läpi maailmani. Mielestäni aikaa oli kulunut jonkun verran, olin jo tottunut sokeuteeni ja tavallaan hyväksynytkin sen - kunnes; Uneeni tuli todellisuudesta tieto, koin nimittäin ihan oikeassa elämämässä hetken, jolloin näköni meni aivan pirstaleiksi, kuin särkynyt peili ja se oli todella pelottavaa. Sitä kesti todellisessa elämässäni vain vähän aikaa ja mieheni lähti viemään minua sairaalaan. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ollut kyseessä, unessa tiedostin siis tämän ja aloin taistelemaan "sokeuttani" vastaan. Päätin mennä lääkärille ja vaatia, että jotain tehtäisiin, sekä kertoa tapahtumasta, jossa näköni pirstaloitui. Uskoin, että voin tehdä asialle jotain. Ja kuinka huimaa - näköni palautui - kaikki näytti niin selkeältä - kauniit värit ja vahvat. Sitä iloa ja riemun ja kiitollisuuden tunnetta kun sain näköni takaisin.

Heräsin ja olin tosi onnellinen että se oli uni, mutta seuraavana päivänä aloin miettimään uneani syvemmin, että mistä se oikein voisi juontua. Mietin elämäni kulkua ja tapahtumia - koin ihan ihmeellisen "näkemisen":

Olin aiemmin kulkenut "sokeana" tiedostamatta maailmankaikkeuden ihanasta henkisyydestä. Kuljin pinnallisena ja aiheuttaen mielipahaa läheisilleni, luullen että tämä on minun elämääni ja näin voin tehdä, kunnes minun oli haettava apua psykologisesta vyöhyketarapiasta, jossa alkoivat kanavat aueta. Pikkuhiljaa tietoisuuteeni tuli henkisyysmomentteja - sen sinisen usvan takaa - käsitin, etten voi jatkaa sen hetkistä elämääni eteenpäin, vaan suunnan on muututtuava. Kesti kuitenkin vuosikymmen ennen kuin olen nyt tässä - olen saanut näköni takaisin - kaikki on kirkasta, puhdasta ja NIIN kauniin väristä, olen kiitollinen joka ikisestä henkäyksestäni, jokaisesta kokemastani oivalluksesta ja onnenhetkestä tai vähemmän onnekkaasta (kipuja kehossani esiintyy aika ajoin), mutta kun tunnen kipua niin koen eläväni vahvasti.

Tästä unesta nyt voisin sanoa oivaltaneeni sen, että pitää MUISTAA olla KIITOLLINEN. Kiittää kaikesta mitä minulla on nyt, muistaa kokea ILOA, sillä elämässäni on paljon ilon aiheita.
 Pohdiskelin myös sitä, että oikeasti aikaa ei ole, se on vain meidän ihmisten keksimä juttu, että voimme tehdä sitä ja tätä. Itse olen huomannut ajan olemattomuuden silloin kun en katso kelloa ja tarkista milloin esim. mikäkin ohjelma alkaa, milloin on ruuanlaittoaika - kun unohdan kellon saan ihmetellä tämän tästä, että vasta noin vähänkö se on - ihanaa aika on pysähtynyt ja olen kiitollinen että sitä riittää.

Kiitos, kiitos, kiitos.

Kiitollisuudella Maia

Voimaannuttava tulkinta

Nyt on niin positiiviset hyrinät käynnissä että. Aamumeditaatio on tehty, oikeastaan tein kaksi peräkkäin. Carinan irtipäästäminen meditaation sekä Anun Enkelimeditaatio.
Enkelimeditaatiossa mennään asteittain tapaamaan omaa enkeliopasta ja siinä voi pyytää omaa enkeliä näyttäytymään ja kuinka ihmeellistä, häivähdys kapeakasvoisesta miesenkelistä sinisessä paidassa tuli hetkeksi silmieni eteen!! Kolmas kerta oli kun tein enkelimeditaation - aivan huikeaa.

Joskus aiemmin meditoidessa olen nähnyt kahdesti vain kasvoista silmät, ne kyllä hätkähdyttivät kun tupsahtivat näkökenttään noin vain. Siinä sitten katsottiin toisiamme silmiin pienen hetken. Silloin en hoksannut kysyä - kuka olet? Seuraavalla kerralla tehdessäni meditaatiota jos enkelini ilmestyy osaan jo kysyä hänen nimeään.

Mielenkiintoinen viikonloppuvierailu takana. Ystävälläni on Doreen Virtuen englanninkielisiä kortteja eri elämänalueille ja hän teki tulkinnan minulle.

Halusin tietoa elämäntarkoituksestani ja mielessäni oli reiki-kurssille hakeutuminen tai enkeli-kurssille.
Tämän kortin nostin - miten kannustava ja eteenpäin vievä sanoma olikin.

Tässä hänen käännöksensä :

HARJOITTELU

Vastaus siihen kysymykseesi, miten voisit parantaa uraasi, liittyy aikasi ja aikomuksesi fokusoimiseen tähän taitoon, joka liittyy sydämesi aitoon kiinnostukseen ja intohimoon.

Ehkä kyseessä on harrastus jonka toivoisit muuttuvan ammatiksesi. Tämä on mahdollista, jos annat aikaasi ja energiaasi näiden taitojen hiomiseen.

Visualisoi itsesi nauttimassa näiden uusien pyrkimysten tuomista menestymisen hyödyistä. Odota parasta, ja sitten tee se mikä on välttämätöntä tehdä, jotta tästä aikomuksesta tulisi todellisuutta.

Pieni päivittäinen ajan anto tähän harjoitteluun muuttuu ajanmyötä positiiviseksi tavaksi tuottaen lopuksi positiivisia tuloksia.

Huomaat pian taitojesi paranevan ja tästä nauttimisen kasvavan. kehosi oppii intuitiivisesti sen miten automaattisesti työskennellä sinun kanssasi, kun teet harjoituksia ja näin tulet löytämään uuden inspiraation työskennellessäsi tietäsi yhdestä esteestä seuraavaan tuoden vapautta ja iloa tekemiseesi.

Tämä on juuri sitä mitä minä tällä hetkellä tarvitsen tien näyttäjäksi. Parisen vuotta on mielessäni pyörinyt, että kouluttautuisin henkisiin asioihin ja pitäisin kotonani "hetkiä" toisten samanlaisten kanssa. Asumme maalla, joten puitteet pitää esim. kesällä joku tapaaminen luonnonhelmassa olisi ihanteellinen. Vuosi sitten pidin kotonani naisteniltaa, jossa loppujen lopuksi oli läsnä vain ystäväni ja minä (sairaustapauksia). Meillä oli oikein ihana hetki meditaatioineen, saunoineen ja hoitoineen. 

Aito kiinnostus reiki-kurssia kohtaan on ja  anoin vapaata viikonloppua, mutta se ei onnistunut, koska seuraavan viikonlopun olin varannut jo Voimaannu messuja varten, hotellihuone on varattuna pe-su, jotta voimme osallistua molempina päivinä täysipainoisesti messujen tarjontaan ystäväni kanssa. 

Elikkä joko tämä reiki ei ole minun ensisijainen kurssi, vaan joku muu, ehkäpä enkelikurssi ensin. En ole huolissani, kaikki järjestyvät aikanaan - olen laittanut pallon pyörimään - ja sehän pyörii! 

Parin kuukauden ajan olen meditoinut enemmän kuin aikaisemmin. Siitä rauhaisasta olemisesta olen tullut, melkeinpä voisin sanoa, riippuvaiseksi hyvällä tavalla. 

Viimeinen lomapäiväni tänään - aion nyt tämän jälkeen tehdä kiinalaisia harjoitteita, joista saan liike-energiaa ja sen jälkeen  keitän kupin ihanaa teetä ja otan kirjan Matka enkelten maailmaan käteeni ja uppoudun viltin alle lukemaan.

Käydään valoisin mielin ihanaan uuteen viikkoon. 

Rakkaudella Maia