Maailmanlaajuinen valomeditaatio

Eilen klo 22.00 Suomen aikaa oli maailmanlaajuinen valomeditaatio, johon Aisha North kutsui.

Asetuin istumaan meidän verannalle, johon kuului ihanasti linnunlaulu, käkikin kukkui. Pyysin pyhää jumalallista valoa poistamaan kaikki vanhat tukkeumat kehostani ja puhdistamaan ottamaan valon sisääni jokaiseen soluuni. Istuin hetken "kuunnellen" kehoani. Sitten mieleeni tuli maapallo, jossa oli paljon kirkkaita valopisteitä ja nämä valopisteet lähentyivät toisiaan ja lopulta se ylsi ketjuna koko maapallon ympäri, ikään kuin kirkas valohelmiketju. Sen jälkeen koin istuvani kristallisena välkkyvän lammen rannalla lootusasennossa, veden pinta välkehti niin kuin auringonkilo kun se heijastuu vedestä.
Tahtomattani tuli itselle tunne liikkua, eli kurottauduin lähdettä kohti ja ammensi käsiini kirkasta valoa ja join sen, yhä uudelleen. En voinut liikkeelle mitään, se vain piti tehdä.

Hetken päästä minulle tuli tunne laittaa kädet pyöreän esineen päälle ja liikutela sitä ikään kuin siinä olisi pallo ja siihen ilmestyikin valaistunut sinisen sävyinen kaunis pallo, joka minun piti heittää Aishalle ja sitten sama jatkui ja se pallo minun kuului heittää Sunshinelle. Minä oikein todella tunsin sen pallon käsissäni ja heitin ihan oikeasti pallot menemään eteenpäin.

Sen jälkeen otimme kaikki toisiamme kädestä kiinni ja yhdyimme jälleen valohemiketjuksi maapallon ympärille.Tahtomattani minä aloin liikkua huojuen ja hymisten hiljaa, tunsin että koko valohelmiketju liikkui rytmillisesti koko maapallon ympäri. Sitten se muuttui niin, että tulimme kaikki helmet valosäteeksi ja kuinka kaunis maapallo olikaan tuo valosäteinen ketju ympärillään.

Sitten olin lammella taas. Eteeni tuli henkioppaani, juuri hän jonka Anne on maalannut. Hänellä oli ihanan vehreä liehuva vaate yllään ja ympärillään vihreää sädehtivää valoa, ikään kuin hiukset, jotka kuitenkaan eivät olleet hiukset, en oikein osaa selittää sitä. Hän istui eteeni lootusasentoon ja käteni nousivat jälleen eteeni tehdäkseni valopallon henkioppaalleni, heitin sen hänelle ja hän hymyili ja
leijui korkeuksiin valopallon kanssa. Ammensin jälleen käsiini lammen kirkasta valoa ja näin kuinka kehoni ympärille alkoi tulla valokehä alkaen oikean jalan varpaista, ikään kuin joku oli piirtänyt minulle sellaista käyden ääriviivani lävitse ja sen jälkeen täytyin valolla, lempeällä valolla.

Tapahtuma jatkui niin, että olimme jälleen valosäteinä maapallon ympärillä ja kaikki kurotimme kohti  eteenpäin ja näin katoimme koko kauniin maapallon kirkkaaseen valoon jota tuli käsistämme, me ikään kuin loimme tällä eleellä valoverkon maapallon suojaksi ja se oli täysin kirkas valopallo sen jälkeen, kaunis niin kaunis se oli, me olimme valosäteinä edelleen sen ympärillä.

Tämän jälkeen alkoi mieleeni tulla ulkopuolisia arkisia asioita, joten katsoin että valomeditaatio on päättynyt. 1/2 tuntia sain olla mukana tässä ihanassa tunnelmassa. Ihmeellisen ihana kokemus, kehoni liikkui tahtomattani ja tietäen mitä piti tehdä, join lammesta, huojuin kaikkien kanssa rytmillisesti hymisten ja tunsin että kuuluin yhteen koko maapallon muiden valomeditaatiossa olevien kanssa.
Fantastinen tunne. Uni oli sitten kovin katkonaista, enkä millään meinannut saada unta. Näin myös hirvittävän painajaisen että huh huh.
Mutta tässä ollaan ja työpäivä odottaa, toivotan teille ihanaista maanantaita ja uutta alkanutta valoviikkoa.

Kiitos Sunshine kun kerroit tästä valomeditaatiosta ja suomensit sen blogiisi, joka tapahtuu joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja suuri kiitos myös Aisha Northille.

Rakkaudella Maia