Siitä sitten lähdin ajelemaan Sunshinen perässä pölyistä mutkaista tietä kohti määränpäätä ja voi että kuinka kaunis rauhaisa näkymä avautuikaan eteeni kun pääsimme perille. Pihapiirissä kukkia, ihana aittarakennus ja jyhkeitä puita.
Sisällä iloista touhukasta väkeä keittiössä, retriitin vetäjä Merja halasi lämpimästi ja toivotti tervetulleeksi. Vanhaemäntä Tuula oli kuin tuttu ennestään, meinasin ihan sanoa että täällähän sinä olet, sain vedettyä sanani kuitenkin takaisin, jotain ihmeellistä oli tapahtunut, ihan kuin olisin löytänyt hänet etsinnän jälkeen, liekö oltu entisissä elämissä tekemisissä, mene ja tiedä. Kurssille osallistujia moikkailtiin ja esiteltiin toisiamme, rupateltiin siinä ennen aloitusta.
Ilmassa oli kuin suurta juhlan tuntua, olihan tämä ensimmäinen meditaatioretriittini. Nautin jokaisesta sekunnista imien vanhan talon atmosfääriä itseeni ja iloisten ihmisten puheensorinaa.
Sitten mentiin ihanaan vanhaan tupaan, johon oli laitettu ympyrän muotoon tuolit ja keskellä pieni pöytä, ns. voimakeskus, jossa paloi kynttilä ja siihen pöydälle voitiin sitten laittaa latautumaan mukana tuomamme kivet tai korut. Minä olin innoissani ottanut kotoani koko kiviperheeni mukaan sekä myös ulkona olevat kaksi ihanaa kiveä valkoisen ja vaaleanpunaisen luonnonkiven, (niille ilmaantuikin tehtävä kun ne tulivat retriitistä, siitä myöhemmin) jotka mieheni on minulle tuonut joskus työmaalta löytäessään. Ne ja koko kiviperhe vesikivetkin mukaanlukien pääsivät oikein lataamoon ja ensimmäiselle retriitilleen:)
Sijoituimme paikoillemme ja pienen esittelykierroksen tehtyämme tiesimme keitä on mukana ja Merja pyysi ottamaan kaksi korttia asettamaltaan penkiltä myöhempää ajankohtaa varten.
Merja oli sytyttänyt kynttilän pöydälle ja kutsui pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valontuojat ohjaamaan ja suojelemaan meitä näinä kahtena retriittipäivänä. Hän johdatti meidät meditaatioon ja se kesti jonkin aikaa. Sen jälkeen keskustelimme mitä kukin oli tuntenut, nähnyt ja kokenut tässä yhteisessä meditaatiohetkessä.
Ihanaa oli keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa kokemuksistaan. Minä yleensä näen värejä meditoidessa enkä muulloin ole sellaista saanut kokea näin "hereillä" ollessa, mutta NYT ihan ihmettelin ja ensin luulinkin nähneeni harhoja ja olevan sen mielikuvitukseni tuotetta, mutta ei - katsahdin Sunshinen suuntaan ja näin hänen takanaan pystyn suoran leveän aivan ihanan vihreän pilarin, hämmästyin niin että käänsin katseeni pois ja ajattelin erehtyneeni - käänsin häneen katseeni uudestaan ja se ilmestyi jälleen loistaen taivaallisessa elävässä vihreässä valossaan. Hetken päästä siitä irtaantui kaarena Sunshinen pään ympärille palasia ja olin ihan ihmeissäni.
Katselin taas muualle ja kurkkasin sitten hengetärtämme Tuulaa vanhaa emäntää ja hänen takaan oli vihreä pyöreä iso pallo, kaunis niin kaunis. Katseeni siirtyi sitten keskellä olevaan pieneen pöytään, jonka vieressä oli vesikannu ja sen veireen ilmestyi paksumpi ja ohuempi vihreä pilari, josta jakautui hetken päästä kannun toiselle puolelle vihreä palanen ja ne yhtyivät toisiinsa niin, että kannussa oleva vesi oli vihreää, sitä ihanan taivaallista vihreää, niin elävän sykkivää väriä.
Sen jälkeen vihreä valo liikahteli ja muutti muotoaan minne katsoin. En oikein viitsinyt kurkistella kaikkien päiden taakse, kun minusta tuntui että heiluin kuin heinämies katsoessani jo näiden kahden ihmisen takana olevia väri-ilmeentymisiä. Vierustoverini varpaisiin tuijottelin ja sinne ilmestyi kaksi vihreää valoa ja omiini myös. Nautin niin niiden katselemisesta ja ihmettelin että mikä rauhallinen tunne minussa oli ja kiitin siitä että sain voimaannuttavaa väriä katsella.
Sitten Merja kertoi dekreistä ja kyseli kuka on kuullut niistä, minä innokkaana viittasin, melkein teki mieli sanoa että : Opettaja opettaja minä tiedän mitä ne ovat, hih. Dekreitä olen lausunut autolla ajaessani ja jopa laulanutkin välillä. Ja sitten kun niitä dekreitä aloin kirjoittamaan ylös vihkooni niin koko ajan vihreä valo loisti kynäkädessä etusormen ja peukalon välissä, joten en tiennyt kumpaa seuraisin, sitä vaiko kynän kärkeä kun kirjoitin, sitten lopulta katsoin vain vihreää valoa ja ihan kaunista kirjoitusjälkeä kädestäni tuli.
Dekreitä varten voit tehdä itsellesi listan, mitä asioita haluat ilmeentyä itsellesi tai haluat terveyttä jollekulle. Siitä listasta sitten valitset yhden tai useamman ja teet dekreen.
"MINÄ OLEN läsnäoloni nimeen, kutsun seitsemää pyhää Arkkienkeliä ja heidän valojoukkojaan. Pyydän (joku oma pyhimys) pyhimyksiä, ylösnousseita mestareita ja Arkkienkeleitä ohjaamaan valonne, energianne ja tietoisuutenne siunaamaan kaikkea elämää ja auttamaan minua seuraavien päämäärien tavoittamisessa (katso listaasi) että löydän...... Pyydän MINÄ OLEN läsnäoloani soveltamaan kutsuni oman sieluni ja niiden sielujen parhaaksi, joiden puolesta rukoilen.
Olen itse käyttänyt violettiliekkiä dekreissä, siis kuvitellut sellaisen eteeni, mutta tästä lähtien käytän hopeaviolettia liekkiä koska se huuhtoo jo automaattisesti negatiiviset asiat pois, pelkää violettiliekkiä käyttäessä on muistettava lähettää negatiivisuus pois, muutoin se jää siihen leijaamaan lähelle.
Tässä dekree, joka on helppo muistaa, lausu dekreet aina ääneen, se antaa sille voimaa ja 3,6 tai 9 kertaa rakkaudella ja hartaudella.
Jumalan valo ei koskaan petä
Jumalan valo ei koskaan petä
Jumalan valo ei koskaan petä
Ja rakastettu MINÄ OLEN
läsnäolo on se valo.
Tämän jälkeen Merja tulkitsi nostamamme kortit. Minä otin ensin vain yhden, joten kävin hakemassa tarotkortin vielä. Tarot-kortti tuli Tiede MIEKAT ja siitä toisesta pakasta nostin Romance.
Tulkinta aloitettiin Tiede-kortista, koska se kuulemma nousi voimakkaana esiin ja halusi aloittaa. Zadkiel on tullut luokseni kertoakseen, että hän on opastajani ja turvautuisin häneen enemmän. Kruunuchakrani on auki voimakkaana ja avautuu edelleen tämän retriitin myötä. Henkisyyteen liittyviä oivalluksia universaalista maailmankaikkeudesta avautuu minulle.
Hokemani dekreet - violettiliekki on tuonut Zadkielin luokseni.
Romance-kortti ei tarkoita mitään maallista romanssia, vaan sitä, että Zadkielillä ja minulla on voimakas hyvä yhteys keskenään. Zadkiel vastaa sielutähdestä ja sielutähteäni avataan vieläkin enemmän - pyydä ohjausta Zadkieliltä - hän vie henkisyyttäni eteenpäin.
IHANAA.
Ilta päättyi saunomiseen, uimiseen ja hyvään iltapalaan. Nämä ihanat joutsenet toivottivat tervetulleeksi rannalle.
Tarkoituksenani oli pyytää Zadkieliä opastamaan unien kautta minua ja Jeremieliä muistamaan uneni, mutta toisin kävi. Nukahdin tosta vaan, että naps. Mitä ei kyllä tapahdu koskaan kotona.
Tähän on hyvä päättää kertomukseni ensimmäisestä päivästä, pitkä tarina, mutta sen halusin jakaa teidän kaikkien kanssa, koska se on niin voimaannuttava ja ainutkertainen. Toivon että tästä saa joku itselleen rohkeuden mennä tämänmoisiin retriitteihin - suosittelen sitä lämpimästi.
Wäärälän retriittitarina jatkuu seuraavassa postauksessa lauantaipäivästä.
Pyytäkää enkeleitä uniinne ohjausta antamaan ja Arkkienkeli Jeremieliä, että muistaisitte ne.
Hyvää kaunista yötä.
Rakkaudella Maia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti