Minun voimani

Minun voimani

on tässä hetkessä

ajatuksissa

sanoissa

teoissa

ei tulevaisuudessa

ei menneisyydessä

ei toisten käsissä.

Mennyt on mennyt

tulevaisuus ei ole tullut

vain tähän hetkeen

voin vaikuttaa

keskittää voimani

rakkauteni

anteeksiantoni.

Siivellä

Heli Kolho ja Tuula Turunen

Siivellä kirjasta olen maininnut aikaisemminkin ja en voi olla mainitsematta jälleen. Siinä on upeita koskettavia ja merkityksellisiä enkelirunoja. Itselleni tulee ihan voimaannuttava tunne tästäkin runosta.

Voimallista viikonloppua 

Rakkaudella Maia

Enkelimeditaatioretriitti Wäärälässä lauantaina 29 pvä alkoi klo 8

Hyvin nukutun yön jälkeen pulahdin aamulla uimaan herättääkseni itseni täysin uuteen meditaatiopäivään.  Unia en nähnyt tai en muista niitä.
Klo 8 aurinkoisella pihamaalla oli joukko pirteitä retriittiystäviä mattoineen ja aloitimme Merjan vetämän zhindovenyttelyn. Joogannut olen, mutten zhindonnut, joten kokemus oli uusi ja virkistävä. Keho houkuteltiin venytyksiin leppeästi ja eri asennoilla oli omat tarkoituksensa, poistaa vihaa ja vetää itseensä lempeää rakkautta jne.
Sen jälkeen aamupalalle ja sitten meditaatiokehään vanhaan tupaan. Muisti palaa pätkittäin, niin paljon tuli koettua perjantaina, etten muistanut rummutusta lainkaan mainita eilisessä postauksessani. Eikä se tarkoita sitä, että se olisi ollut vähäinen elementti. Ihmeellisesti kehoni reagoi rummun ääneen, se ikään kuin resenoi, värähtelyn tunsin ihan selvästi. Rummutusta olisi voinut kuunnella pidempäänkin ja uskon että sen äänessä on helppo vaipua ihan syväänkin meditaation tilaan.

No mutta mennääs taas tähän lauantain ohjelmaan uudestaan - jälleen kutsuttiin paikalle pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valon tuojat. Merja pyysi enkeleitä laskeutumaan keskuuteemme ja sankoin joukoin heitä tulikin. Tunsin oikein kuinka suuri enkelijoukko liehuvin kaavuin ja siivet levitettyinä saapuivat ympärillemme, en osaa kuvailla miten se tuntui sydänalassa pakahduttavalta.

Teimme myös hoito/kanavointiharjoituksia - Merja jakoi intuitiivisesti parit ja minä sain vieruskaverini, joten lähdimme jokainen tahollemme hoitamaan/kanavoimaan. Minulle kanavointi oli aivan uusi alue. Aloitinkin harjoituskaverini pyynnöstä häntä reikihoitamaan ja siinä hoitaessani tunsin selvästi kuinka minun tuli antaa hänen sydänschakralle eniten hoitoa. Kanavointini ei onnistunut mitenkään, en ainakaan ymmärtänyt miten se tulisi tapahtua. Hän kertoikin, että sydämen alueella on ollut viime aikoina raskasta ja että hoito tuntui hyvältä. Hän näki myös vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen pilarin hoitotilanteessa. Ihana tunne oli itsellä kun sain kuulla palautetta hoidettavalta. Aikaa ei ollut kuin 15 min, mihinkä olisimme päätyneetkään, jos se olisi voinut kestää tunnin.

Harjoituskaverini oli käynyt kanavointikurssin ja hän aloitti sen ihan voimallisesti kertomalla näkevänsä  tumman metsän ja sen edessä vaalean lumisen kumpareen - sen jälkeen hän sanoi näkevänsä paljon luonnonkiviä veden virratessa ja sitten erikoisen pilven, sinisellä taivaalla valkoisia ohuita juovia. Ja ihmeellistä miten se kaikki oli ihan "luettavissa", tunnistin tumman metsän taakseni jättämästä vanhasta ja valoisan kumpareen valona jota kohti olen menossa ja mennyt jo jonkin aikaa. Kivet ovat rakkaita minulle ja niitä on meidän pihassa ja paljon, asumme veden äärellä! Pilvi on se sama minkä näimme Sunshinen kanssa juhannuksena, sanoin hänelle nuotiopaikalla istuessamme, että hei katso tuo pilvi on kuin sininen pitsiakaatti. Ihmeellistä ja hienoa.

Kokeilimme myös äänimeditaatiota, eli lauloimme Atlantiksen Heka-lauluja. Vaikeisiinkin sanoihin pääsin jyvälle melko nopeasti ja sitä toisteltiin ja kuunneltiin oman kehon tuntoja. Ikään kuin vaskikellon heleä ääni alkoi kuulua, sointuvaa kaikuvaa laulua Merjalta ja T:ltä. Upeaa kertakaikkiaan. Miten ihmeessä he jaksoivat "venyttää" ääntään niin kauniisti!

Pitihän sitä hengenravinnon lisäksi saada ihan oikeatakin ruokaa. Lounastimme ulkona ihanaa kreikkalaista ruokaa.

Lounaan jälkeen jatkoimme meditoimalla myös maapallolle rakastavaa eheyttävää energiaa. Ojensimme kätemme kohti voimakeskusta ja Merja johdatti meitä meditaatioon. Kämmeneni kuumenivat ja pistelivät. Merjan ääntä en välillä kuullut ollenkaan vaan se ikään kuin loittoni. Näin violettiliekkiä lepattelevan edessäni. Ajattelin jälkeenpäin että nukuinko vai meninkö niin syvään meditatiiviseen tilaan, että ääni häipyi. Välillä joku yksittäinen sana havahdutti minut "hereille", mutta harmi en muista niitä sanoja joiden kohdalla se tapahtui. Sitten näin näyn, jonka olen nähnyt ennenkin -  mies istui ruskeassa väljässä kaavussa pöydän ääressä sulkakynä kädessä mustepullo ja paperi edessään. Hänellä oli tummat kiharaiset hiukset. Hän kääntyi katsomaan taaksepäin jotain - joku ehkä tuli sinne tai joku sanoi hänelle jotain jo paikalla oleva. Sitten näky häipyi. Yritin pidätellä sitä, mutta sinne se vain meni. Nyt kun näin jo toisen kerran  tämän näyn, niin kolmannella kerralla jo älyän kysyä onko hänellä jokin viesti minulle kun hän kääntyy katsomaan.

Lopettelimme meditoinnin ja keskustelimme miten tämä vaikutti kuhunkin läsnäolijaan. Oli jälleen ilo huomata miten hyvä olo tuli itselle toisten kertomuksista, he ikään kuin antoivat minulle voimaa omilla tuntemuksillaan.

Lähtökahvit ja halaukset ringissä ja niin joukko hajaantui omille teilleen. Jotenkin oli tunne, ettei tahtonut tämän päättyvän vielä, voisin jatkaa ja jatkaa, voisinpa ajaa vain seuraavaan retriittiin ja kokea rauhaa ja rakkautta ympärilläni. No mutta oikeesti oli ihan kiva lähteä kotiin se tiedon ja oivallusten määrä mukanaan.

Luonnonkivet jotka minulla oli voimaantumassa mukanani pääsivät uuteen tehtävään pihamaalle. Ne asetin kukkapenkin ympärillä olevien kivien seuraksi ja pyysin heitä jakamaan Wäärälässä saamansa energian ympärillä oleville kiville ja suojaamaan siten kukkani myyriltä. Sen aion tehdä jokaisen kukkapenkin kivikoristeiden kohdalla.

Dema Prevalin mantramusiikkia kunnellessa kotiin tultuani lauloin ääneen, jota aion tehdä tästä lähin useamminkin, koska ääni mukavasti resenoi kehoani ja värähtelee sen voimasta. Ikään kuin ääniterapiaa. Kylläpä terapioita riittääkin, kiviterapiaa, ääniterapiaa, reikiterapiaa, enkeliterapiaa - ihanaa, tässähän ei voi muuta kuin voida hyvin, paitti että mun polvet huutaa hoosiannaa taas, mutta ei hätää, ne on kiviterapoitu hih hih. Testaan nyt itseni hoidossa kiviäni, aion kantaa niitä myös mukanani kahden viikon ajan sekä pitää yöpöydällä tai tyynyn alla saadakseni kaiken mahdollisen hoidon irti niistä.

No niin, mutta takaisin Wäärälään kuvien muodossa -

Sunshine sai tallennettua jotain aivan ihmeellistä ja ihanaa, enkelipalloja! Tässä kuvassa istun omalla paikallani meditaatioringissä Jumalallisia seuralaisia ympärilläni.

Suurensin tämän ihastuttavan vihertävän enkelipallon, myös päässäni näkyy häivähdys enkelipallosta vähän violettisempana. Aivan mahtavaa, tämä kuva tulee olemaan minulle erittäin tärkeä ja voimaannuttava. Kiitos Sunshine kuvasta.

Tämä pikkuinen piipittäjä suu auki oli verannalla pumpulisessa pesässään emon tuodessa ruokaa alati avoinna olevaan suuhun, suloista - eikö!

Meidän ihana vetäjämme, Merja, aina kun yritin kuvata niin liikettä piisasi :) mutta tilannekuvathan ovatkin hyviä.

Kotihengetär vanhaemäntä Tuula aitan ovella. Hän luo omalla olemuksellaan hurmaavaa henkeä Wäärälän kartanoon.

Kiitos kaikki rakkaat retriittiystävät mahtavista hetkistä kanssanne. Oli ilo tavata ja toivon, ja luulen että tapaamme toistekin samoissa merkeissä. Suuri kiitos pirteälle enkelimeditaatioiden vetäjälle Merjalle. Tuulalle erityiset kiitokset siitä, että hän on antanut Wäärälän tällaiselle näkemisen ja kokemisen rakkaudelliselle paikalle ihmisten tulla.

Kiitos kiitos kiitos rakkaat enkelit, Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit ja valon tuojat mahtavista jumalallisista energioista retriitissämme.
Kiitos kiitos kiitos enkelipallot, että ilmeennyitte minun läheisyydessäni nähdäkseni teidät. Olenhan kärttämällä kärttänyt todisteita enkeleistä ja niitä minä myös sain.

Rakkaudella halaten Maia

Enkelimeditaatioretriitti Wäärälässä perjantaina 28 alkoi klo 16

Kaunis aurinkoinen ilma ja ihan täpinöissä lähdin ajamaan kohti Wäärälää. Sunshinen kanssa treffit "maailmanpyörän" kohdalla Laukaan kulmilla. Olen käynyt siinä joskus monia monia vuosia sitten ja ajattelin, että siinä olisi muistini mukaan ollut Lasilandia ja myös kiviä myynnissä, ei ollut. Oli suljettu.
Siitä sitten lähdin ajelemaan Sunshinen perässä pölyistä mutkaista tietä kohti määränpäätä ja voi että kuinka kaunis rauhaisa näkymä avautuikaan eteeni kun pääsimme perille. Pihapiirissä kukkia, ihana aittarakennus ja jyhkeitä puita.

Sisällä iloista touhukasta  väkeä keittiössä, retriitin vetäjä Merja halasi lämpimästi ja toivotti tervetulleeksi. Vanhaemäntä Tuula oli kuin tuttu ennestään, meinasin ihan sanoa että täällähän sinä olet, sain vedettyä sanani kuitenkin takaisin, jotain ihmeellistä oli tapahtunut, ihan kuin olisin löytänyt hänet etsinnän jälkeen, liekö oltu entisissä elämissä tekemisissä, mene ja tiedä. Kurssille osallistujia moikkailtiin ja esiteltiin toisiamme, rupateltiin siinä ennen aloitusta.

Ilmassa oli kuin suurta juhlan tuntua, olihan tämä ensimmäinen meditaatioretriittini. Nautin jokaisesta sekunnista imien vanhan talon atmosfääriä itseeni ja iloisten ihmisten puheensorinaa.
Sitten mentiin ihanaan vanhaan tupaan, johon oli laitettu ympyrän muotoon tuolit ja keskellä pieni pöytä, ns. voimakeskus, jossa paloi kynttilä ja siihen pöydälle voitiin sitten laittaa latautumaan mukana tuomamme kivet tai korut. Minä olin innoissani ottanut kotoani koko kiviperheeni mukaan sekä myös ulkona olevat kaksi ihanaa kiveä valkoisen ja vaaleanpunaisen luonnonkiven, (niille ilmaantuikin tehtävä kun ne tulivat retriitistä, siitä myöhemmin) jotka mieheni on minulle tuonut joskus työmaalta löytäessään. Ne ja koko kiviperhe vesikivetkin mukaanlukien pääsivät oikein lataamoon ja ensimmäiselle retriitilleen:)

Sijoituimme paikoillemme ja pienen esittelykierroksen tehtyämme tiesimme keitä on mukana ja Merja pyysi ottamaan kaksi korttia asettamaltaan penkiltä myöhempää ajankohtaa varten.

Merja oli sytyttänyt kynttilän pöydälle ja kutsui pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valontuojat ohjaamaan ja suojelemaan meitä näinä kahtena retriittipäivänä. Hän johdatti meidät meditaatioon ja se kesti jonkin aikaa. Sen jälkeen keskustelimme mitä kukin oli tuntenut, nähnyt ja kokenut tässä yhteisessä meditaatiohetkessä.
Ihanaa oli keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa kokemuksistaan. Minä yleensä näen värejä meditoidessa enkä muulloin ole sellaista saanut kokea näin "hereillä" ollessa, mutta NYT ihan ihmettelin ja ensin luulinkin nähneeni harhoja ja olevan sen mielikuvitukseni tuotetta, mutta ei - katsahdin Sunshinen suuntaan ja näin hänen takanaan pystyn suoran leveän aivan ihanan vihreän pilarin, hämmästyin niin että käänsin katseeni pois ja ajattelin erehtyneeni - käänsin häneen katseeni uudestaan ja se ilmestyi jälleen loistaen taivaallisessa elävässä vihreässä valossaan. Hetken päästä siitä irtaantui kaarena Sunshinen pään ympärille palasia ja olin ihan ihmeissäni.
Katselin taas muualle ja kurkkasin sitten hengetärtämme Tuulaa vanhaa emäntää ja hänen takaan oli vihreä pyöreä iso pallo, kaunis niin kaunis. Katseeni siirtyi sitten keskellä olevaan pieneen pöytään, jonka vieressä oli vesikannu ja sen veireen ilmestyi paksumpi ja ohuempi vihreä pilari, josta jakautui hetken päästä kannun toiselle puolelle vihreä palanen ja ne yhtyivät toisiinsa niin, että kannussa oleva vesi oli vihreää, sitä ihanan taivaallista vihreää, niin elävän sykkivää väriä.

Sen jälkeen vihreä valo liikahteli ja muutti muotoaan minne katsoin. En oikein viitsinyt kurkistella kaikkien päiden taakse, kun minusta tuntui että heiluin kuin heinämies katsoessani jo näiden kahden ihmisen takana olevia väri-ilmeentymisiä. Vierustoverini varpaisiin tuijottelin ja sinne ilmestyi kaksi vihreää valoa ja omiini myös. Nautin niin niiden katselemisesta ja ihmettelin että mikä rauhallinen tunne minussa oli ja kiitin siitä että sain voimaannuttavaa väriä katsella.

Sitten Merja kertoi dekreistä ja kyseli kuka on kuullut niistä, minä innokkaana viittasin, melkein teki mieli sanoa että : Opettaja opettaja minä tiedän mitä ne ovat, hih. Dekreitä olen lausunut autolla ajaessani ja jopa laulanutkin välillä. Ja sitten kun niitä dekreitä aloin kirjoittamaan ylös vihkooni niin koko ajan vihreä valo loisti kynäkädessä etusormen ja peukalon välissä, joten en tiennyt kumpaa seuraisin, sitä vaiko kynän kärkeä kun kirjoitin, sitten lopulta katsoin vain vihreää valoa ja ihan kaunista kirjoitusjälkeä kädestäni tuli.

Dekreitä varten voit tehdä itsellesi listan, mitä asioita haluat ilmeentyä itsellesi tai haluat terveyttä jollekulle. Siitä listasta sitten valitset yhden tai useamman ja teet dekreen.

"MINÄ OLEN läsnäoloni nimeen, kutsun seitsemää pyhää Arkkienkeliä ja heidän valojoukkojaan. Pyydän (joku oma pyhimys) pyhimyksiä, ylösnousseita mestareita ja Arkkienkeleitä ohjaamaan valonne, energianne ja tietoisuutenne siunaamaan kaikkea elämää ja auttamaan minua seuraavien päämäärien tavoittamisessa (katso listaasi) että löydän...... Pyydän MINÄ OLEN läsnäoloani soveltamaan kutsuni oman sieluni ja niiden sielujen parhaaksi, joiden puolesta rukoilen.

Olen itse käyttänyt violettiliekkiä dekreissä, siis kuvitellut sellaisen eteeni, mutta tästä lähtien käytän hopeaviolettia liekkiä koska se huuhtoo jo automaattisesti negatiiviset asiat pois, pelkää violettiliekkiä käyttäessä on muistettava lähettää negatiivisuus pois, muutoin se jää siihen leijaamaan lähelle.

Tässä dekree, joka on helppo muistaa, lausu dekreet aina ääneen, se antaa sille voimaa ja 3,6 tai 9 kertaa rakkaudella ja hartaudella.

Jumalan valo ei koskaan petä

Jumalan valo ei koskaan petä

Jumalan valo ei koskaan petä

Ja rakastettu MINÄ OLEN

läsnäolo on se valo.

Tämän jälkeen Merja tulkitsi nostamamme kortit. Minä otin ensin vain yhden, joten kävin hakemassa tarotkortin vielä. Tarot-kortti tuli Tiede MIEKAT ja siitä toisesta pakasta nostin Romance.

Tulkinta aloitettiin Tiede-kortista, koska se kuulemma nousi voimakkaana esiin ja halusi aloittaa. Zadkiel on tullut luokseni kertoakseen, että hän on opastajani ja turvautuisin häneen enemmän. Kruunuchakrani on auki voimakkaana ja avautuu edelleen tämän retriitin myötä. Henkisyyteen liittyviä oivalluksia universaalista maailmankaikkeudesta avautuu minulle.
Hokemani dekreet - violettiliekki on tuonut Zadkielin luokseni.

Romance-kortti ei tarkoita mitään maallista romanssia, vaan sitä, että Zadkielillä ja minulla on voimakas hyvä yhteys keskenään. Zadkiel vastaa sielutähdestä ja sielutähteäni avataan vieläkin enemmän - pyydä ohjausta Zadkieliltä - hän vie henkisyyttäni eteenpäin.
IHANAA.

Ilta päättyi saunomiseen, uimiseen ja hyvään iltapalaan. Nämä ihanat joutsenet toivottivat tervetulleeksi rannalle.

Tarkoituksenani oli pyytää Zadkieliä opastamaan unien kautta minua ja Jeremieliä muistamaan uneni, mutta toisin kävi. Nukahdin tosta vaan, että naps. Mitä ei kyllä tapahdu koskaan kotona.

Tähän on hyvä päättää kertomukseni ensimmäisestä päivästä, pitkä tarina, mutta sen halusin jakaa teidän kaikkien kanssa, koska se on niin voimaannuttava ja ainutkertainen. Toivon että tästä saa joku itselleen rohkeuden mennä tämänmoisiin retriitteihin - suosittelen sitä lämpimästi.

Wäärälän retriittitarina jatkuu seuraavassa postauksessa lauantaipäivästä.

Pyytäkää enkeleitä uniinne ohjausta antamaan ja Arkkienkeli Jeremieliä, että muistaisitte ne.
Hyvää kaunista yötä.

Rakkaudella Maia

Henkioppaani

Pitkästä aikaa täällä postailen, pihatyöt ovat vieneet aikaani ja kuinka ihanaa kun on ollut aurinkoista ja lämmintä. Puun istutusta ja uusien perennapenkkien valmistamista, ai että mä olen nauttinut! No mutta nyt sitten asiaan. Seinäjoen Voimaannu messuilla oli Anne Pummila, joka tekee intuitiivisia maalauksia, joten sinne ryntäsin heti ensimmäiseksi ja hän maalasi henkioppaani.

Tässä hän on

Maalauksen mukana tuli myös viesti henkioppaaltani ja se puhutteli minua ihan sydänjuuria myöten. Kiitos Anne ihanasta hetkestä kanssasi ja henkioppaani maalauksesta, sekä myös viestistä jonka kauttasi sain.

Minulla alkaa perjantaina reikikurssi klo 10, vähän jännittää, mutta mukavalla tavalla. Kurssi kestää koko viikonlopun ja ajattelin laittaa tänne ajatuksia heti perjantaipäivästä kun tulen sieltä kotiin klo 17 jälkeen. Vihdoin kauan toivomani ja unelmoimani haave toteutuu, olen rohkaistunut lähtemään reikin tielle, ihanaa.

Nyt lähden taas tuonne pihapiiriin kaivelemaan vähän lisää ja odotan innokkaana tilaamiani kukkia saapuvaksi Viherpeukaloilta. Ihanaa olla kesälomalla, ensimmäisenä viikkonani on ainakin ilmat olleet mitä mahtavimmat, mutta satoi tai paistoi - lomalla on mukavaa.

Ihanaista kesäistä säätä teille kaikille ja iloista mieltä.

Rakkaudella Maia

Loistava lopputulos visualisointi

Tänään käytän voimaani loistavan lopputuloksen visualisointiin. Ajattelen minulle kolmea tärkeää asiaa tällä hetkellä ja kuvittelen kuinka lopputulos näyttää juuri sellaiselta kuin tahdon. Tunnen sieluni syvyyksissä että olen onnellinen tuloksista. Mielihyvän tuottaman ilon, oman jaksamiseni fyysisesti aina vain paremmin ja paremmin.
Visualisointi ei tuota minulle suurempia ongelmia, sillä omaan hyvin vilkkaan mielikuvituksen. Sitä olen valjastanut vain väärällä tavalla ja tänään käytän apunani - pysyäkseni positiivisessa visualisoinnissa - maanpäällisen pikkuenkelini valokuvaa apuna, silloin en voi kuin hymyillä ja tuntea suurta rakkautta sydämessäni. En epäile yhtään ettenkö onnistuisi.

Katsokaa tyyntä kaunista lampea, sen täydellistä kuvajaista. Tunnetteko rauhan laskeutuvan sydämeen ja olon kuin olisitte yhtä luonnon kanssa. Tämä on oikea voimakuva itselläni. Kuvaa katsellessa voin vieläkin tuntea sen rauhan, lintujen laulun ja jopa itikoiden ininän sitä ottaessani toissa kesänä. Minusta tässä kuvassa on täydellinen lopputulos, koko luomakunta on yhtä.

Rakkaudella Maia

Äpsynä tänään - entä huomenna

Nyt pitäs repiä energiaa tästä kuvasta, aivan ihanaa auringonlaskua kuvaamassa ystävän mökillä viime kesänä 11 aikaan yöllä, mutta ei oikein auta nyt.
Olen äpsynä, enkelit eivät syöksähtele vanavedessäni eivätkä suihki silmissäni. Positiivisuuteni on lennähtänyt universaaliin avaruuteen jonkun toisen iloksi.  Nyt on ollut selvästi paniikinomaista "pakkokokemista" meikäläisellä. Sitä niin kovasti tahtoo olla yhtä tämän universaalin ihmeiden kanssa, päästä osalliseksi uskomattomista kokemuksista, mitä kuulee ympärillä, mutta ei tapahdu mitään. No mitään muuta kuin valtavaa uupumusta ja kipuja. Suorastaan raahaudun että pääsen eteenpäin.

Minulla on todettu muutama viikko takaperin jalan koepalassa solumuutoksia ja epäily sklerodermasta (ihosairaus), se selittäisikin minun oudot kovat lihaskivut (eräänäkin yönä istuin hieromassa jalkojani ja katselin kuinka sääriluu erottui todella selvästi jalasta kun lihaksia raateli niin kovaa), joita ilmaantuu silloin tällöin ja muut epämääräiset tunteet siihen päälle. Pitikin mennä googlettaan tuo skleroderma, pahannäköisiä ihottumia ja jos nyt jotain positiivista hakisi, niin toivon että pysyy iholla eikä mene sisäelimiin, silloin ei hyvä.
Muista oireista sen verran, että muutaman kerran on tapahtunut niin, etten ihan oikeesti ymmärrä mitä mulle puhutaan vaikka se on selvää suomenkieltä, ohi menee että korvissa viuhuu. Sen jälkeen tulee ihan nolo ja ontto olo. Pelottavaakin, että mitä tämä nyt oikein on, ettei vaan tulisi usemmin näitä "kohtauksia", jotenkin tulee tunne että menettää identiteettinsä, ei ole kukaan. En nyt tiedä liittyykö tämä millään lailla tähän "tautiin", kun en muistanut kertoa ihotautilääkärillä näistä tempauksistani. Vai kehottasinko lääkäriä lukemaan blogini, olisipa mielenkiintoista nähdä hänen ilmeensä :)

 Viikolla otettiin seitsemän putkea verta ja niistä tutkitaan sitten vaikka mitä, en edes muista. Nyt tosi inhottava ja raskas työpäivä takana. Mietiskelin tässä josko viittin tehdä postausta tällaisessa mielentilassa, mutta tämä on todellista minua. Aina ei voi olla kivaa, niin miksi en kertoisi myös siitä puolesta itsessäni, ehkä joku saa jonkunlaista lohtua itselleen tästä kirjoituksesta ja ehkä haen itse myös lohtua ja ymmärrystä joltain, jolla samanlaista tunnelmaa koettuna.

Nyt on kehissä uskonpuutetta, monta kertaa olen pyytänyt että näyttäkää nyt jotenkin, että teitä on olemassa (enkeleitä), että olen oikealla tiellä, mutta mitään ei näy. Epätoivoisena katson näkyykö likaisessa tuulilasissa merkkiä enkelistä tai kadun sohjossa jokin outo kuvio, onneksi osaan parkkipaikalta töihin vaikka katse on suunnattuna katuun merkkejä etsien - taivaalla niitä ei näy, koska on ollut tasaisen harmaata, tai mistä minä tiedän, enhän ole sinne tarkemmin tutkaillut, vain todennut, että harmaata on, - katse maahan - siellä se merkki on!  Sitten suutahdan ihan kuin pieni lapsi kun en näekään mitään "yliluonnollista", voi että on kypsää touhua, todella aikuismaista.

 Kipu tekee kiukkuiseksi, ei erityisesti kohdistu kehenkään henkilöön, vaan yleensä kiukku pulpahtaa pintaan, ärsyttävää. Tartteis tehdä jotain, vai tartteeko? Jospa nyt vain olisin ja tuntisin sen kaiken kivun, kiukun ja turhautumisen ja päästäisin sitten irti, antaisin mennä ja katsoisin mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään - toivottavasti nyt sentään jotain.

Tähän loppuun voisin vain todeta, että kipu saa minut seisahtumaan edelleenkin ja määrää elämäni tahdin,  olen pettynyt itseeni, tämähän on jo tuttua muutaman leikkausoperaation koettuani, pitäisi jo osata hallita se, mutta ei se vaan niin ole, elikkä annetaanko minulle kipua koetteeksi - jotta minusta tulisi nöyrä, osaisin elää tässä hetkessä, osaisin iloita, josta tulikin mieleeni jatkuvasti minulle nousevat enkelikorteissa ILO ja riimuissa myöskin siitä muistutetaan, mutta miten iloita kun koskee, tai ehkä minun tulee iloita siitä että voin vielä kävellä, kuulen ja näen, haistan ja maistan -

Rakkaudella Maia

Jumalan tervehdys?

Joskus tulee tällainenkin yllätys silmien eteen. Harrastan valokuvausta ja huomasin vasta  selatessaikuvia koneelta, miten hienon kuvan sain -  mieheni sanoikin, että Jumala tuli sinua tervehtimään - ja se on paljon sanottu häneltä, Olen onnellinen tästä kuvasta, minulle ainutlaatuinen.

"Mies käveli kadulla, katsoi taivaalle ja huusi "Katsokaa, enkeli!"

 Ohikulkijat nauroivat ja sanoivat: "Nehän ovat vain pilviä tyhmeliini." 

Ajattele, miten ihanaa olisi nähdä enkeleitä siellä, 

missä muut näkevät vain piviä, ja miten

 surullista olisi nähdä vain pilviä siellä, missä on enkeleitä.

Kirjasta Katso meitä, enkeleitä!

Kuljetaan aistit avoimena ja katse kohti pilviä, ei tiedä vaikka näkisimme enkelin lentävän ohi.

Rakkaudella Maia