Hyvin nukutun yön jälkeen pulahdin aamulla uimaan herättääkseni itseni täysin uuteen meditaatiopäivään. Unia en nähnyt tai en muista niitä.
Klo 8 aurinkoisella pihamaalla oli joukko pirteitä retriittiystäviä mattoineen ja aloitimme Merjan vetämän zhindovenyttelyn. Joogannut olen, mutten zhindonnut, joten kokemus oli uusi ja virkistävä. Keho houkuteltiin venytyksiin leppeästi ja eri asennoilla oli omat tarkoituksensa, poistaa vihaa ja vetää itseensä lempeää rakkautta jne.
Sen jälkeen aamupalalle ja sitten meditaatiokehään vanhaan tupaan. Muisti palaa pätkittäin, niin paljon tuli koettua perjantaina, etten muistanut rummutusta lainkaan mainita eilisessä postauksessani. Eikä se tarkoita sitä, että se olisi ollut vähäinen elementti. Ihmeellisesti kehoni reagoi rummun ääneen, se ikään kuin resenoi, värähtelyn tunsin ihan selvästi. Rummutusta olisi voinut kuunnella pidempäänkin ja uskon että sen äänessä on helppo vaipua ihan syväänkin meditaation tilaan.
No mutta mennääs taas tähän lauantain ohjelmaan uudestaan - jälleen kutsuttiin paikalle pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valon tuojat. Merja pyysi enkeleitä laskeutumaan keskuuteemme ja sankoin joukoin heitä tulikin. Tunsin oikein kuinka suuri enkelijoukko liehuvin kaavuin ja siivet levitettyinä saapuivat ympärillemme, en osaa kuvailla miten se tuntui sydänalassa pakahduttavalta.
Teimme myös hoito/kanavointiharjoituksia - Merja jakoi intuitiivisesti parit ja minä sain vieruskaverini, joten lähdimme jokainen tahollemme hoitamaan/kanavoimaan. Minulle kanavointi oli aivan uusi alue. Aloitinkin harjoituskaverini pyynnöstä häntä reikihoitamaan ja siinä hoitaessani tunsin selvästi kuinka minun tuli antaa hänen sydänschakralle eniten hoitoa. Kanavointini ei onnistunut mitenkään, en ainakaan ymmärtänyt miten se tulisi tapahtua. Hän kertoikin, että sydämen alueella on ollut viime aikoina raskasta ja että hoito tuntui hyvältä. Hän näki myös vaaleanvihreän ja vaaleanpunaisen pilarin hoitotilanteessa. Ihana tunne oli itsellä kun sain kuulla palautetta hoidettavalta. Aikaa ei ollut kuin 15 min, mihinkä olisimme päätyneetkään, jos se olisi voinut kestää tunnin.
Harjoituskaverini oli käynyt kanavointikurssin ja hän aloitti sen ihan voimallisesti kertomalla näkevänsä tumman metsän ja sen edessä vaalean lumisen kumpareen - sen jälkeen hän sanoi näkevänsä paljon luonnonkiviä veden virratessa ja sitten erikoisen pilven, sinisellä taivaalla valkoisia ohuita juovia. Ja ihmeellistä miten se kaikki oli ihan "luettavissa", tunnistin tumman metsän taakseni jättämästä vanhasta ja valoisan kumpareen valona jota kohti olen menossa ja mennyt jo jonkin aikaa. Kivet ovat rakkaita minulle ja niitä on meidän pihassa ja paljon, asumme veden äärellä! Pilvi on se sama minkä näimme Sunshinen kanssa juhannuksena, sanoin hänelle nuotiopaikalla istuessamme, että hei katso tuo pilvi on kuin sininen pitsiakaatti. Ihmeellistä ja hienoa.
Kokeilimme myös äänimeditaatiota, eli lauloimme Atlantiksen Heka-lauluja. Vaikeisiinkin sanoihin pääsin jyvälle melko nopeasti ja sitä toisteltiin ja kuunneltiin oman kehon tuntoja. Ikään kuin vaskikellon heleä ääni alkoi kuulua, sointuvaa kaikuvaa laulua Merjalta ja T:ltä. Upeaa kertakaikkiaan. Miten ihmeessä he jaksoivat "venyttää" ääntään niin kauniisti!
Pitihän sitä hengenravinnon lisäksi saada ihan oikeatakin ruokaa. Lounastimme ulkona ihanaa kreikkalaista ruokaa.
Lounaan jälkeen jatkoimme meditoimalla myös maapallolle rakastavaa eheyttävää energiaa. Ojensimme kätemme kohti voimakeskusta ja Merja johdatti meitä meditaatioon. Kämmeneni kuumenivat ja pistelivät. Merjan ääntä en välillä kuullut ollenkaan vaan se ikään kuin loittoni. Näin violettiliekkiä lepattelevan edessäni. Ajattelin jälkeenpäin että nukuinko vai meninkö niin syvään meditatiiviseen tilaan, että ääni häipyi. Välillä joku yksittäinen sana havahdutti minut "hereille", mutta harmi en muista niitä sanoja joiden kohdalla se tapahtui. Sitten näin näyn, jonka olen nähnyt ennenkin - mies istui ruskeassa väljässä kaavussa pöydän ääressä sulkakynä kädessä mustepullo ja paperi edessään. Hänellä oli tummat kiharaiset hiukset. Hän kääntyi katsomaan taaksepäin jotain - joku ehkä tuli sinne tai joku sanoi hänelle jotain jo paikalla oleva. Sitten näky häipyi. Yritin pidätellä sitä, mutta sinne se vain meni. Nyt kun näin jo toisen kerran tämän näyn, niin kolmannella kerralla jo älyän kysyä onko hänellä jokin viesti minulle kun hän kääntyy katsomaan.
Lopettelimme meditoinnin ja keskustelimme miten tämä vaikutti kuhunkin läsnäolijaan. Oli jälleen ilo huomata miten hyvä olo tuli itselle toisten kertomuksista, he ikään kuin antoivat minulle voimaa omilla tuntemuksillaan.
Lähtökahvit ja halaukset ringissä ja niin joukko hajaantui omille teilleen. Jotenkin oli tunne, ettei tahtonut tämän päättyvän vielä, voisin jatkaa ja jatkaa, voisinpa ajaa vain seuraavaan retriittiin ja kokea rauhaa ja rakkautta ympärilläni. No mutta oikeesti oli ihan kiva lähteä kotiin se tiedon ja oivallusten määrä mukanaan.
Luonnonkivet jotka minulla oli voimaantumassa mukanani pääsivät uuteen tehtävään pihamaalle. Ne asetin kukkapenkin ympärillä olevien kivien seuraksi ja pyysin heitä jakamaan Wäärälässä saamansa energian ympärillä oleville kiville ja suojaamaan siten kukkani myyriltä. Sen aion tehdä jokaisen kukkapenkin kivikoristeiden kohdalla.
Dema Prevalin mantramusiikkia kunnellessa kotiin tultuani lauloin ääneen, jota aion tehdä tästä lähin useamminkin, koska ääni mukavasti resenoi kehoani ja värähtelee sen voimasta. Ikään kuin ääniterapiaa. Kylläpä terapioita riittääkin, kiviterapiaa, ääniterapiaa, reikiterapiaa, enkeliterapiaa - ihanaa, tässähän ei voi muuta kuin voida hyvin, paitti että mun polvet huutaa hoosiannaa taas, mutta ei hätää, ne on kiviterapoitu hih hih. Testaan nyt itseni hoidossa kiviäni, aion kantaa niitä myös mukanani kahden viikon ajan sekä pitää yöpöydällä tai tyynyn alla saadakseni kaiken mahdollisen hoidon irti niistä.
No niin, mutta takaisin Wäärälään kuvien muodossa -
Sunshine sai tallennettua jotain aivan ihmeellistä ja ihanaa, enkelipalloja! Tässä kuvassa istun omalla paikallani meditaatioringissä Jumalallisia seuralaisia ympärilläni.
Suurensin tämän ihastuttavan vihertävän enkelipallon, myös päässäni näkyy häivähdys enkelipallosta vähän violettisempana. Aivan mahtavaa, tämä kuva tulee olemaan minulle erittäin tärkeä ja voimaannuttava. Kiitos Sunshine kuvasta.
Tämä pikkuinen piipittäjä suu auki oli verannalla pumpulisessa pesässään emon tuodessa ruokaa alati avoinna olevaan suuhun, suloista - eikö!
Meidän ihana vetäjämme, Merja, aina kun yritin kuvata niin liikettä piisasi :) mutta tilannekuvathan ovatkin hyviä.
Kotihengetär vanhaemäntä Tuula aitan ovella. Hän luo omalla olemuksellaan hurmaavaa henkeä Wäärälän kartanoon.
Kiitos kaikki rakkaat retriittiystävät mahtavista hetkistä kanssanne. Oli ilo tavata ja toivon, ja luulen että tapaamme toistekin samoissa merkeissä. Suuri kiitos pirteälle enkelimeditaatioiden vetäjälle Merjalle. Tuulalle erityiset kiitokset siitä, että hän on antanut Wäärälän tällaiselle näkemisen ja kokemisen rakkaudelliselle paikalle ihmisten tulla.
Kiitos kiitos kiitos rakkaat enkelit, Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit ja valon tuojat mahtavista jumalallisista energioista retriitissämme.
Kiitos kiitos kiitos enkelipallot, että ilmeennyitte minun läheisyydessäni nähdäkseni teidät. Olenhan kärttämällä kärttänyt todisteita enkeleistä ja niitä minä myös sain.
Rakkaudella halaten Maia
