Valoaalto ja uudelleenkalibrointi korkeammille tietoisuustasoille

Valoaalto alkaa 26.7 ja kestää 12.8 saakka, jolloin valoaalto uudelleenkalibroi planeettataajuuksia korkeammille tietoisuustasoille.
ja kun astutte tähän kultaiseen valoaaltoon, on tärkeää, että muistatte vain pysyä keskuksessanne, mikä on sydän, ja pitää valokehon säteilevänä ja puhtaana. Muistakaa, että moniulotteisessa tilassanne gravitaatiokeskus on sydän. Hengittäkää sydämestä, hengittäkää valoa ja rakkautta tuosta keskuksesta, mikä on pyhä sydämenne.
Sitten muistakaa aina MAADOITTUA yhdistymällä maatähtichakraan jalkojenne alla ja sitten maasydämeen maan keskuksessa ja sallikaa sydämenne synkronoitua maan sykkeeseen, kun se sykkii harmoniassa kosmisen elämänsykkeen kanssa.

Sitten muistakaa myös yhdistyä sielutähtichakraanne, mikä on kruunuchakran yläpuolella ja missä sielunne sijaitsee. Vetäkää tuota energiaa kruunuchakran kautta sydämeen, niin että se käynnistää jumalaisen kipinän sydämessä. Tuntekaa, miten sielunne ja henkenne sekoittuu jumalaisen kipinänä kanssa luomaan enkeliolemuksenne jumalaisen liekin sydämeen.
Sitten tuntekaa myös solaarichakranne avautuvan ottamaan vastaan ja integroimaan energioita auringosta ja jakamaan niitä valokehossanne. Myös galaktinen chakra sallii valoaaltojen Galaktisesta keskuksesta integroitua valokehoon ja täyttää sen säteilevällä jumalvalolla.

Jumalainen energia ja säteily integroidaan ja jaetaan uuden maan valoverkoissa - sydämestä sydämeen!
Tuntekaa, miten tuota säteilevää valoa välitetään sydänverkossa valotyöntekijöitä valonsotureille ja koko valoperheelle, kun uusi maa ilmeentyy!
Ja tietäkää, että riippumatta siitä, missä olette ja mitä teette, SINÄ olet valomajakka ja tulevan valoaallon säteilevä ja kirkas kanava!

Täällä voit lukea lisää.

Arkkienkeli Mikaelin teksteissä puhutaan myös valoaallon mukanaan tuomasta luovuudesta ja idearikkaudesta, mielenkiinnolla odotan tuota valoaallon saapumista, koska olen nähnyt kaksi kertaa unen, jossa osaan piirtää sekä yhden kerran meditoidessa tupsahti lattialle maalipensseli, jolla vedellään suurempia kanvaaseja :). Osaan piirtää tikku-ukko-tyyliin niinpä odotan onko unilla ja tällä saapuvalla valoaallolla minuun vaikutusta piirtämisen saralla. Luovuutta minulta löytyy sen verran, että teen rautalankatöitä ja sisustelen kotia milloin mitenkin sekä ulkona koristelen pihaa risuaidalla ja isoilla rautalankaperhosilla. Joten ihan uutta tämä luovuus ja ideat eivät ole, mutta se piirtäminen...se piirtäminen...

Valoaalto tuo mukanaan myös energisyyttä ja muutoksenhalua, ehkä ruokavalion tai liikunnan puitteissa. Himoliikkuja en ole, en siis tykkää käydä saleilla enkä lenkkeillä, mutta ruokavalio on ollut jo muutoksen kourissa jonkin aikaa. Punainen liha ei ole kuulunut enää ruokavalioomme pitkään aikaan siinä määrin kuin ennen, toki syön sitä, jos sitä on vaikkapa lihakeittona jossain kylässä - ei se niin ehdoton kohdallani ole, ettenkö suuhuni sitä laittaisi. Kanakin alkaa tökkimään huomaan sen. Sen maku ei enää niin viehätä, joten aionkin kokeilla tulevana viikkona kalapainotteista ruokailua ja pelkkää kasvisruokaa, jota me ollaankin jo pidetty muutama päivä viikossa. Uskon että kaikki loksahtaa paikalleen sitten kun sen aika on. Kahvin olen jo jättänyt 1/2 vuotta sitten. Ruuan kanssa ja muutenkin :) tykkään juoda viiniä, mutta nyt sekin tuntuu vähän liian "vahvalta", en halua sekoittaa päätäni millään nautintoaineilla, koska se rajoittaa sitten meditoimista, jota teen joka päivä. Minusta vaikuttaa hyvin laskelmoidulta, että meditoinpa nyt että voin sitten ottaa pari lasillista viiniä hetken päästä ruuan kanssa. Viinissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tarkoitankin omalla kohdallani sitä, että meditoin silloin kun minulle tulee sellainen intuitio, joten jos olen juonut alkoholitonta viiniä ruuan kanssa niin voin meditoida mieli selkeänä milloin vain. Samaten on saunaoluen kanssa, alkoholitonta olutta olen ostanut jo senkin takia, kun mieheni juo sitä ja itsekin maistelin, oli virkistävää ja mikä mukavinta, ei turvottanut eikä tehnyt ns. "pöhnää" päähän :). 

Pikkuhiljaa muutoksenhalu vaan nostaa päätään kehossani ja mielessäni. Olenkin sitä mieltä, että lisääntynyt meditointini ja "kivillä leikkiminen" vie eteenpäin tätä muutoksenhaluani. Kivillä leikkimisellä tarkoitan sitä, kun opiskelen kivillä parantamista, luen niistä paljon ja etsin lisää uusia kirjoja joista ammentaa tietoa. Kiviperheeni onkin kasvanut reippaasti ja pitääkin tehdä päivitys kivisivuillekin.

Tämä postaus onkin hyvä lopettaa mieheni tuoman enkelin mukana saapuvassa viestissä :

Enkeli nimeäsi

kantaa kirjassaan

ja elämäsi suojaa

siivillään.

Kaunista viikonloppua ja nautitaan valosta mitä saamme ja mitä on tuleva lisää.

Rakkaudella Maia

Enkelimeditaatioretriitti Wäärälässä perjantaina 28 alkoi klo 16

Kaunis aurinkoinen ilma ja ihan täpinöissä lähdin ajamaan kohti Wäärälää. Sunshinen kanssa treffit "maailmanpyörän" kohdalla Laukaan kulmilla. Olen käynyt siinä joskus monia monia vuosia sitten ja ajattelin, että siinä olisi muistini mukaan ollut Lasilandia ja myös kiviä myynnissä, ei ollut. Oli suljettu.
Siitä sitten lähdin ajelemaan Sunshinen perässä pölyistä mutkaista tietä kohti määränpäätä ja voi että kuinka kaunis rauhaisa näkymä avautuikaan eteeni kun pääsimme perille. Pihapiirissä kukkia, ihana aittarakennus ja jyhkeitä puita.

Sisällä iloista touhukasta  väkeä keittiössä, retriitin vetäjä Merja halasi lämpimästi ja toivotti tervetulleeksi. Vanhaemäntä Tuula oli kuin tuttu ennestään, meinasin ihan sanoa että täällähän sinä olet, sain vedettyä sanani kuitenkin takaisin, jotain ihmeellistä oli tapahtunut, ihan kuin olisin löytänyt hänet etsinnän jälkeen, liekö oltu entisissä elämissä tekemisissä, mene ja tiedä. Kurssille osallistujia moikkailtiin ja esiteltiin toisiamme, rupateltiin siinä ennen aloitusta.

Ilmassa oli kuin suurta juhlan tuntua, olihan tämä ensimmäinen meditaatioretriittini. Nautin jokaisesta sekunnista imien vanhan talon atmosfääriä itseeni ja iloisten ihmisten puheensorinaa.
Sitten mentiin ihanaan vanhaan tupaan, johon oli laitettu ympyrän muotoon tuolit ja keskellä pieni pöytä, ns. voimakeskus, jossa paloi kynttilä ja siihen pöydälle voitiin sitten laittaa latautumaan mukana tuomamme kivet tai korut. Minä olin innoissani ottanut kotoani koko kiviperheeni mukaan sekä myös ulkona olevat kaksi ihanaa kiveä valkoisen ja vaaleanpunaisen luonnonkiven, (niille ilmaantuikin tehtävä kun ne tulivat retriitistä, siitä myöhemmin) jotka mieheni on minulle tuonut joskus työmaalta löytäessään. Ne ja koko kiviperhe vesikivetkin mukaanlukien pääsivät oikein lataamoon ja ensimmäiselle retriitilleen:)

Sijoituimme paikoillemme ja pienen esittelykierroksen tehtyämme tiesimme keitä on mukana ja Merja pyysi ottamaan kaksi korttia asettamaltaan penkiltä myöhempää ajankohtaa varten.

Merja oli sytyttänyt kynttilän pöydälle ja kutsui pyhät Arkkienkelit, ylösnousseet mestarit, enkelit ja valontuojat ohjaamaan ja suojelemaan meitä näinä kahtena retriittipäivänä. Hän johdatti meidät meditaatioon ja se kesti jonkin aikaa. Sen jälkeen keskustelimme mitä kukin oli tuntenut, nähnyt ja kokenut tässä yhteisessä meditaatiohetkessä.
Ihanaa oli keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa kokemuksistaan. Minä yleensä näen värejä meditoidessa enkä muulloin ole sellaista saanut kokea näin "hereillä" ollessa, mutta NYT ihan ihmettelin ja ensin luulinkin nähneeni harhoja ja olevan sen mielikuvitukseni tuotetta, mutta ei - katsahdin Sunshinen suuntaan ja näin hänen takanaan pystyn suoran leveän aivan ihanan vihreän pilarin, hämmästyin niin että käänsin katseeni pois ja ajattelin erehtyneeni - käänsin häneen katseeni uudestaan ja se ilmestyi jälleen loistaen taivaallisessa elävässä vihreässä valossaan. Hetken päästä siitä irtaantui kaarena Sunshinen pään ympärille palasia ja olin ihan ihmeissäni.
Katselin taas muualle ja kurkkasin sitten hengetärtämme Tuulaa vanhaa emäntää ja hänen takaan oli vihreä pyöreä iso pallo, kaunis niin kaunis. Katseeni siirtyi sitten keskellä olevaan pieneen pöytään, jonka vieressä oli vesikannu ja sen veireen ilmestyi paksumpi ja ohuempi vihreä pilari, josta jakautui hetken päästä kannun toiselle puolelle vihreä palanen ja ne yhtyivät toisiinsa niin, että kannussa oleva vesi oli vihreää, sitä ihanan taivaallista vihreää, niin elävän sykkivää väriä.

Sen jälkeen vihreä valo liikahteli ja muutti muotoaan minne katsoin. En oikein viitsinyt kurkistella kaikkien päiden taakse, kun minusta tuntui että heiluin kuin heinämies katsoessani jo näiden kahden ihmisen takana olevia väri-ilmeentymisiä. Vierustoverini varpaisiin tuijottelin ja sinne ilmestyi kaksi vihreää valoa ja omiini myös. Nautin niin niiden katselemisesta ja ihmettelin että mikä rauhallinen tunne minussa oli ja kiitin siitä että sain voimaannuttavaa väriä katsella.

Sitten Merja kertoi dekreistä ja kyseli kuka on kuullut niistä, minä innokkaana viittasin, melkein teki mieli sanoa että : Opettaja opettaja minä tiedän mitä ne ovat, hih. Dekreitä olen lausunut autolla ajaessani ja jopa laulanutkin välillä. Ja sitten kun niitä dekreitä aloin kirjoittamaan ylös vihkooni niin koko ajan vihreä valo loisti kynäkädessä etusormen ja peukalon välissä, joten en tiennyt kumpaa seuraisin, sitä vaiko kynän kärkeä kun kirjoitin, sitten lopulta katsoin vain vihreää valoa ja ihan kaunista kirjoitusjälkeä kädestäni tuli.

Dekreitä varten voit tehdä itsellesi listan, mitä asioita haluat ilmeentyä itsellesi tai haluat terveyttä jollekulle. Siitä listasta sitten valitset yhden tai useamman ja teet dekreen.

"MINÄ OLEN läsnäoloni nimeen, kutsun seitsemää pyhää Arkkienkeliä ja heidän valojoukkojaan. Pyydän (joku oma pyhimys) pyhimyksiä, ylösnousseita mestareita ja Arkkienkeleitä ohjaamaan valonne, energianne ja tietoisuutenne siunaamaan kaikkea elämää ja auttamaan minua seuraavien päämäärien tavoittamisessa (katso listaasi) että löydän...... Pyydän MINÄ OLEN läsnäoloani soveltamaan kutsuni oman sieluni ja niiden sielujen parhaaksi, joiden puolesta rukoilen.

Olen itse käyttänyt violettiliekkiä dekreissä, siis kuvitellut sellaisen eteeni, mutta tästä lähtien käytän hopeaviolettia liekkiä koska se huuhtoo jo automaattisesti negatiiviset asiat pois, pelkää violettiliekkiä käyttäessä on muistettava lähettää negatiivisuus pois, muutoin se jää siihen leijaamaan lähelle.

Tässä dekree, joka on helppo muistaa, lausu dekreet aina ääneen, se antaa sille voimaa ja 3,6 tai 9 kertaa rakkaudella ja hartaudella.

Jumalan valo ei koskaan petä

Jumalan valo ei koskaan petä

Jumalan valo ei koskaan petä

Ja rakastettu MINÄ OLEN

läsnäolo on se valo.

Tämän jälkeen Merja tulkitsi nostamamme kortit. Minä otin ensin vain yhden, joten kävin hakemassa tarotkortin vielä. Tarot-kortti tuli Tiede MIEKAT ja siitä toisesta pakasta nostin Romance.

Tulkinta aloitettiin Tiede-kortista, koska se kuulemma nousi voimakkaana esiin ja halusi aloittaa. Zadkiel on tullut luokseni kertoakseen, että hän on opastajani ja turvautuisin häneen enemmän. Kruunuchakrani on auki voimakkaana ja avautuu edelleen tämän retriitin myötä. Henkisyyteen liittyviä oivalluksia universaalista maailmankaikkeudesta avautuu minulle.
Hokemani dekreet - violettiliekki on tuonut Zadkielin luokseni.

Romance-kortti ei tarkoita mitään maallista romanssia, vaan sitä, että Zadkielillä ja minulla on voimakas hyvä yhteys keskenään. Zadkiel vastaa sielutähdestä ja sielutähteäni avataan vieläkin enemmän - pyydä ohjausta Zadkieliltä - hän vie henkisyyttäni eteenpäin.
IHANAA.

Ilta päättyi saunomiseen, uimiseen ja hyvään iltapalaan. Nämä ihanat joutsenet toivottivat tervetulleeksi rannalle.

Tarkoituksenani oli pyytää Zadkieliä opastamaan unien kautta minua ja Jeremieliä muistamaan uneni, mutta toisin kävi. Nukahdin tosta vaan, että naps. Mitä ei kyllä tapahdu koskaan kotona.

Tähän on hyvä päättää kertomukseni ensimmäisestä päivästä, pitkä tarina, mutta sen halusin jakaa teidän kaikkien kanssa, koska se on niin voimaannuttava ja ainutkertainen. Toivon että tästä saa joku itselleen rohkeuden mennä tämänmoisiin retriitteihin - suosittelen sitä lämpimästi.

Wäärälän retriittitarina jatkuu seuraavassa postauksessa lauantaipäivästä.

Pyytäkää enkeleitä uniinne ohjausta antamaan ja Arkkienkeli Jeremieliä, että muistaisitte ne.
Hyvää kaunista yötä.

Rakkaudella Maia