Ensimmäinen reikikurssipäivä

Siis aivan mieletön päivä tänään. En tiedä mistä oikein aloittaisin. No, ensinnäkin olin menossa päivää liian aikaisin reikikurssille, onneksi huomasin torstai-iltana osoitetta tarkistaessani reikikutsusta, että ehei sehän on vasta lauantaina :). Niin täpinöissäni olin, etten oikein saanut nukuttuakaan. Unet olivat nykyisen elämän ja utopiaelämän väliltä, ihan kuin olisin elänyt yöni rinnakkaistodellisuudessa.
Kun saavuin reikiopettajani luo samaan aikaan osui nuori nainen kanssani, joka oli niin virkeäsilmäinen että tulin oikein iloiseksi itsekin. Sisällä sain lämpimän halauksen ja sydämellisen tervetulotoivotuksen. Kun kerroin omasta aikeestani tulla päivää aikaisemmin kaikki räjähtivät nauramaan ihan hervottomana. Kun nääs kaksi muuta oli tullut tuntia liian aikaisin ja opella oli ollut vielä paplarit päässä :)) Olivat kuulemma tulleet sellaisella tempolla sisään (luulivat olevansa myöhässä) vielä kaiken lisäksi, että ope käski ne pitkälleen sohville rauhoittumaan siksi aikaa kun sai itsensä kuntoon hih hih.

Meitä oppilaita oli siis neljä sekä masteroppilas sekä opettaja. Tunnelma oli niin iloinen ja energiaa pursuava. Kokemuksista puhuimme keskenämme ja opettaja selvitteli reikin periaatteita. Saimme kaksi reikiviritystä ja huomenna vielä kaksi. Opettaja näytti kädestä pitäen miten hoidamme ja jokainen vuorollaan saimme olla sekä hoidettavana että hoitajana. Siinä vuorollani kun olin pitkällään hoitovuoteella niin kyllä oli lämmin ja suojattu olo, kun kaikki olivat ympärilläni. Naurua riitti kovasti ja ajatukset lensivät. Mukavan leppoisa meininki, mutta kuitenkin kunnioitusta herättävä kokemus. Opettaja selitti ja me kyselimme jos mieleen tuli kysymyksiä.

Jotenkin tuntuu että sanat eivät oikein riitä kertomaan päivän kokemusta, en osaa pukea päivää sanoiksi niin kuin sen tunsin, eli jokaisen on se itse koettava ymmärtääkseen miltä se tuntuu ja minkälaista se reikikurssi on. Saamamme opetus oli ikivanhaa alkuperäistä reikiä, japanilaisen tohtori Mikao Usuin elvyttämä perinne 1800-luvun lopulta. Reikihän ei ole sidoksissa mihinkään uskontoon, eikä se myöskään ole ristiriidassa minkään uskonkäsityksen kanssa. Reikihoidolla ei voi vahingoittaa ketään. Se auttaa jokaista elollista: ihmistä, eläintä, kasvia.

Kurssimme venähti 1,5 h pitemmäksi ja aikakäsite sai itselleni niin kuin muillekin aivan uuden ulottuvuuden, sitä ei yksinkertaisesti ollut :)
Nyt olen löylytellyt pihasaunan lauteilla ja ihmettelen vaan mitä kaikkea koin. Huomenna on uusi kurssipäivä ja sitten vähän lisää, ehkä aivonikin ovat jo järjestelleet kaiken kokemani vähän parempaan järjestykseen eikä ole niin ... en osaa sanoa mikä olo minulla on, mutta nyt oikein kauniita unia teille ja rauhaisaa sellaista.

Huomiseen rakkaudella Maia

Uneni

Näin unta - olin sokea. Täysin mustaa silmieni edessä. Olin kauhuissani, peloissani. Niin yksin ja suljettu kaiken ulkopuolelle - tai sisään itseeni. Ihan kummin vaan. Unet ovat niin merkillisiä, että niissä aika-käsite hämärtyy. Nytkin seuraavaksi koin näkeväni sumean sinen läpi maailmani. Mielestäni aikaa oli kulunut jonkun verran, olin jo tottunut sokeuteeni ja tavallaan hyväksynytkin sen - kunnes; Uneeni tuli todellisuudesta tieto, koin nimittäin ihan oikeassa elämämässä hetken, jolloin näköni meni aivan pirstaleiksi, kuin särkynyt peili ja se oli todella pelottavaa. Sitä kesti todellisessa elämässäni vain vähän aikaa ja mieheni lähti viemään minua sairaalaan. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ollut kyseessä, unessa tiedostin siis tämän ja aloin taistelemaan "sokeuttani" vastaan. Päätin mennä lääkärille ja vaatia, että jotain tehtäisiin, sekä kertoa tapahtumasta, jossa näköni pirstaloitui. Uskoin, että voin tehdä asialle jotain. Ja kuinka huimaa - näköni palautui - kaikki näytti niin selkeältä - kauniit värit ja vahvat. Sitä iloa ja riemun ja kiitollisuuden tunnetta kun sain näköni takaisin.

Heräsin ja olin tosi onnellinen että se oli uni, mutta seuraavana päivänä aloin miettimään uneani syvemmin, että mistä se oikein voisi juontua. Mietin elämäni kulkua ja tapahtumia - koin ihan ihmeellisen "näkemisen":

Olin aiemmin kulkenut "sokeana" tiedostamatta maailmankaikkeuden ihanasta henkisyydestä. Kuljin pinnallisena ja aiheuttaen mielipahaa läheisilleni, luullen että tämä on minun elämääni ja näin voin tehdä, kunnes minun oli haettava apua psykologisesta vyöhyketarapiasta, jossa alkoivat kanavat aueta. Pikkuhiljaa tietoisuuteeni tuli henkisyysmomentteja - sen sinisen usvan takaa - käsitin, etten voi jatkaa sen hetkistä elämääni eteenpäin, vaan suunnan on muututtuava. Kesti kuitenkin vuosikymmen ennen kuin olen nyt tässä - olen saanut näköni takaisin - kaikki on kirkasta, puhdasta ja NIIN kauniin väristä, olen kiitollinen joka ikisestä henkäyksestäni, jokaisesta kokemastani oivalluksesta ja onnenhetkestä tai vähemmän onnekkaasta (kipuja kehossani esiintyy aika ajoin), mutta kun tunnen kipua niin koen eläväni vahvasti.

Tästä unesta nyt voisin sanoa oivaltaneeni sen, että pitää MUISTAA olla KIITOLLINEN. Kiittää kaikesta mitä minulla on nyt, muistaa kokea ILOA, sillä elämässäni on paljon ilon aiheita.
 Pohdiskelin myös sitä, että oikeasti aikaa ei ole, se on vain meidän ihmisten keksimä juttu, että voimme tehdä sitä ja tätä. Itse olen huomannut ajan olemattomuuden silloin kun en katso kelloa ja tarkista milloin esim. mikäkin ohjelma alkaa, milloin on ruuanlaittoaika - kun unohdan kellon saan ihmetellä tämän tästä, että vasta noin vähänkö se on - ihanaa aika on pysähtynyt ja olen kiitollinen että sitä riittää.

Kiitos, kiitos, kiitos.

Kiitollisuudella Maia

Oivalluksia

Perjantaina huomasin, että kasvoni olivat muuttuneet, vasen poskipääni oli koholla ihan eri tavalla kuin oikea. Tutkailin jonkun aikaa ihmetellen moista, painelin ja sivelin ja kyllä se oli huomattavasti korkeampi kuin oikea. Ei tuntunut aralta eikä mitenkään kipeältä. Mieleeni tulikin Deepthin kirjoitus siitä, kun hänkin oli huomannut kasvojensa erilaisuuden silloin tällöin.
Minulla on jotenkin tuo vasen kehoni puoli kokenut "kohennuksia", nivelrikot, ihottuma-alueet ovat sijoittuneet myös sinne puolelle ja nyt poskipääni. Ajattelin tämän kaiken olevan jotakin puhdistusprosessia itsessäni ja sille antoikin vahvistusta Adonain blogissa oleva kanavointi, josta pätkä tässä ja kokonaisuudessaan kanavointi täällä.

Eilen illalla ennen tämän viestin nauhoittamista virityin katsomaan, mikä olisi yhtenä teemana edessä olevassa kuussa. Tavallisesti minulle annetaan sanoja ja käsitteitä ja minulle annettiin nytkin muutama tänä aamuna, jotka kerron hetken kuluttua, mutta eilen illalla minulle näytettiin kuva. Kuva oli siitä, että tämä on meille käännekohta - tammikuusta helmikuuhun, mutta tunnemme sen oikeastaan helmikuussa. Ennen tätä, muutaman viime vuoden ne energia-aallot joita olemme kokeneet ihmisinä, ovat olleet enemmän pystysuoria, kuin tulevat olemaan. Menemme nyt enemmän vaakasuoraan jaksoon. Selitetään.

Jos ajattelet pressopannua, mitä painetaan alaspäin ja se puristaa kaiken kahvin ja veden lasiin, niin olemme aiemmin kokeneet hyvin samanlaista painamista ylös ja alas (energeettisesti). Meistä on siis nopeasti työnnetty ja puristettu noita asioita läpi, jotka meidän tarvitsi puhdistaa tai muuttaa. Fyysinen terveystila ilmensi usein tätä, minkä vuoksi monet ihmiset ovat olleet sairaita pari viime kuukautta, koska se on yksi tapa puhdistaa tiheää ja vanhaa energiaa. 

Olemme kaikki vähän erilaisia. Joillakin meistä on taipumusta prosessoida enemmän tunteiden kautta, joillain fyysisemmin, joillain mielen kautta ja tavallisesti me kaikki prosessoimme kaikilla näillä tavoilla jossain määrin. 

Aika on toinen asia, josta olen ihmeissäni, joskus tuntuu, että sitä on vaikka kuinka paljon eikä se mene eteenpäin ollenkaan - kerkee tekemään vaikka mitä ja kelloa katsoessa huomaakin, että aikaa on mennyt vasta ihan vähän. Näitä ns. "pysähtyneitä" päiviä on ollut vain muutama. Eräs lauantai oli kyllä aika hauska, kun työpaikalla siitä puhuttiin ihan yleisesti, että mihin on aika kadonnut, kellot seisoo - päivä oli kiireinen ja yleensä silloin aika rientää lentämällä, mutta nyt se venyi ja venyi. Eikä ollut edes väsynyt olo niin kuin kiireisinä päivinä yleensä on. Olisin pistänyt sen omaan hitaaseen päivääni, jos ei niin moni olisi sitä puhunut ja ihmetellyt, - että yleensähän näin käy hiljaisina päivinä kun ei näy asiakkaita - eikä tällaisena kiireisenä päivänä. Mielenkiinnolla odotan lisää "pysähtyneitä" päiviä :)

Pysähtynyt aika kameran linssin läpi.