Oivalluksia

Perjantaina huomasin, että kasvoni olivat muuttuneet, vasen poskipääni oli koholla ihan eri tavalla kuin oikea. Tutkailin jonkun aikaa ihmetellen moista, painelin ja sivelin ja kyllä se oli huomattavasti korkeampi kuin oikea. Ei tuntunut aralta eikä mitenkään kipeältä. Mieleeni tulikin Deepthin kirjoitus siitä, kun hänkin oli huomannut kasvojensa erilaisuuden silloin tällöin.
Minulla on jotenkin tuo vasen kehoni puoli kokenut "kohennuksia", nivelrikot, ihottuma-alueet ovat sijoittuneet myös sinne puolelle ja nyt poskipääni. Ajattelin tämän kaiken olevan jotakin puhdistusprosessia itsessäni ja sille antoikin vahvistusta Adonain blogissa oleva kanavointi, josta pätkä tässä ja kokonaisuudessaan kanavointi täällä.

Eilen illalla ennen tämän viestin nauhoittamista virityin katsomaan, mikä olisi yhtenä teemana edessä olevassa kuussa. Tavallisesti minulle annetaan sanoja ja käsitteitä ja minulle annettiin nytkin muutama tänä aamuna, jotka kerron hetken kuluttua, mutta eilen illalla minulle näytettiin kuva. Kuva oli siitä, että tämä on meille käännekohta - tammikuusta helmikuuhun, mutta tunnemme sen oikeastaan helmikuussa. Ennen tätä, muutaman viime vuoden ne energia-aallot joita olemme kokeneet ihmisinä, ovat olleet enemmän pystysuoria, kuin tulevat olemaan. Menemme nyt enemmän vaakasuoraan jaksoon. Selitetään.

Jos ajattelet pressopannua, mitä painetaan alaspäin ja se puristaa kaiken kahvin ja veden lasiin, niin olemme aiemmin kokeneet hyvin samanlaista painamista ylös ja alas (energeettisesti). Meistä on siis nopeasti työnnetty ja puristettu noita asioita läpi, jotka meidän tarvitsi puhdistaa tai muuttaa. Fyysinen terveystila ilmensi usein tätä, minkä vuoksi monet ihmiset ovat olleet sairaita pari viime kuukautta, koska se on yksi tapa puhdistaa tiheää ja vanhaa energiaa. 

Olemme kaikki vähän erilaisia. Joillakin meistä on taipumusta prosessoida enemmän tunteiden kautta, joillain fyysisemmin, joillain mielen kautta ja tavallisesti me kaikki prosessoimme kaikilla näillä tavoilla jossain määrin. 

Aika on toinen asia, josta olen ihmeissäni, joskus tuntuu, että sitä on vaikka kuinka paljon eikä se mene eteenpäin ollenkaan - kerkee tekemään vaikka mitä ja kelloa katsoessa huomaakin, että aikaa on mennyt vasta ihan vähän. Näitä ns. "pysähtyneitä" päiviä on ollut vain muutama. Eräs lauantai oli kyllä aika hauska, kun työpaikalla siitä puhuttiin ihan yleisesti, että mihin on aika kadonnut, kellot seisoo - päivä oli kiireinen ja yleensä silloin aika rientää lentämällä, mutta nyt se venyi ja venyi. Eikä ollut edes väsynyt olo niin kuin kiireisinä päivinä yleensä on. Olisin pistänyt sen omaan hitaaseen päivääni, jos ei niin moni olisi sitä puhunut ja ihmetellyt, - että yleensähän näin käy hiljaisina päivinä kun ei näy asiakkaita - eikä tällaisena kiireisenä päivänä. Mielenkiinnolla odotan lisää "pysähtyneitä" päiviä :)

Pysähtynyt aika kameran linssin läpi.