Maailmanlaajuinen valomeditaatio

Tänään on taas aika valomeditoida maailmanlaajuisesti klo 22.00. Saas nähdä miten pääsen mukaan - oloni on ollut hyvin raskas ja levoton, en tiedä syytä siihen. Olen meditoinut, tehnyt kiviterapiaa ja yrittänyt taas meditoida, en ole päässyt mihinkään näistä kiinni, ne eivät ole tuntuneet yhtään miltään. Ihan kumma juttu, mutta jospa se korjaantuisi tänä iltana. Aishan blogissa englanniksi valomeditaatiosta ja Sunshine on suomentanut meille ko. valomeditaatioviestin, jonka voit lukea Enkelinpölyä tossuissa-blogista.

Kaikille ihanaa meditaatiomatkaa maailmanlaajuisesti.
Rakkaudella Maia

Hopeisella lammella

Viime sunnuntainen valomeditaatiotapaaminen lammella sujui tähän tapaan :

Meditoin taas valkoisella verannallamme, maadoitin itseni, pyysin suojausta ja "lähdin matkaan".
Lammelle oli jo kokoontunut paljon ihmisiä, osa oli kahlannut veteen ja kun tarkastelin sitä niin vesi näytti hopeiselta, paksulta aineelta. Sinne minäkin kahlasin, jännä hopean värinen "velli" loiskui pohkeitani vasten, mutta se ei tuntunut epämiellyttävältä, joten sukelsin ja veden alla oli hopeakuplia poreilevana ympärilläni, ponkaisin sieltä korkealle taivaalle ja samantien takaisin alas lampeen. Siellä täällä oli muitakin, jotka pinkaisivat ylös lammesta voimalla korkealle.
 Tässä vaiheessa jostakin syystä mun takapuoleni puutui niin pahasti, että oli pakko keskeyttää sessio ja yritin jatkaa omassa sängyssäni, mutta nukahdin enkä muista sitä pääsinkö kenties takaisin lammelle. Lyhyt, mutta mielenkiintoinen reissu tällä kertaa.

Rakkaudela Maia

Luontopolulla

Tämä kuva sopii jatkoksi edelliseen ja myös siihen mistä nyt kirjoitan. Pitkään aikaan en ole käynyt metsässä kävelemässä en kameran kanssa enkä ilman, mutta eilen illalla riippumatossa lukiessani Portaat taivaaseen Lorna Byrnen kirjaa niin tuli sellainen tarve päästä käymään metsässä.
Niinpä laitoin lenkkarit jalkaan ja puikahdin polulle tai metsätielle. Ensin tulin vähän surulliselle mielelle kun lähimetsäämme on hakattu rankasti, lähettelin kiitokset Taivaan Isälle siitä, että olen nähnyt sen vankan kuusimetsän ennen hakkuuta.
Päämääräni oli selkeä, tahdoin hyvin isolle kivelle, jota olen ihaillut nämä 12 vuotta ohikulkiessani lenkillä, mutten ole mennyt lähemmäksi. Niinpä nyt rohkaistuneena ja jonkun ajamana kiersin isoa kiveä ja katsoin että pääsenkö kiipeämään sille. Kiven toisella puolella olikin kivessä viisto lohkeama, josta pääsin kivelle apuna käyttäen hyvin pientä pihlajan tainta, joka kesti ihmeesti kun siitä kiskaisin itseni kivelle. Sen juuret varmasti olivat kiven sisässä kun se oli niin pieni, etten olisi uskonut sen jaksavan kiskoa minua ylös.

Istahdin kiven päälle ja ihailin ilta-auringon kajossa kaunista valkokylkistä koivikkoa. Laitoin hiljaa soimaan Deva Premalin meditaatiomusiikkia ja sulin silmäni. (Uusi kännykkäni mahdollisti tämän, kun siinä on juutubet ja kaikki :)). Olihan minulla tietty muutama kivi mukanani, joita pitelin käsissäni ja huojuessani verkkaisesti kivellä musiikin tahdissa. Ihana ihana tunne.

Kiveltä kömytessäni alas popsin muutaman vadelman ja mustikan suuhuni ja läksin kulkemaan talollemme päin. Muutama yrtti lähti saunatuoksuksi mukaan, kanervaa, haapaa ja koivua, kaikkia kiittelin kun otin oksat pussiini. Kanervasta en oikein tiedä, voiko sitä käyttää kuumassa saunassa, mutta täytyy ottaa selvää miniältäni, hän tietää varmasti. Kiviä keräsin myös ja pitikin pussia jo kantaa kainalossa kun painoa tuli niin paljon.

Mutta syy oikeastaan tähän postaukseen löytyy tästä päivästä, koin muuten niin ihanan ilahduttavan tunteen, kun nuotiopaikalla istuessani käänsin katseeni samettikukkiini päin ja hetken niitä katsoessani näin ihan selvästi niiden auran, hohtavan valokaaren - ihan kuin ääriviivat, n. cm:n paksuisen, toistin tätä monta kertaa, että varmistin nähneeni oikein, se järki se järki :)

Siitäpä sain ajatuksen lähteä valkoiselle verannalle parantelemaan liikaa aurinkoa saanutta rahapuutamme. Otin vuorikristallin käteeni ja pidin sitä hetken kämmenieni välissä ja sitten laskin sen pöydälle. Sen jälkeen annoin reikiä rahapuulle ja tuntiessani kuumuuden käsissäni otin vuorikristallini käteen ja osoitin sillä lehteä, jonka osa oli hieman palanut auringossa. Siristin vähän silmiäni sulkeakseni ympäristön pois ja näin taas kukan auran ja vuorikristallia edestakaisin liikuttaessani näin  tämän vioittuneen kohdan menevän ikään kuin umpeen, se oli täysin eheä ja niin kauniin vihreä. Vuorikristallistani terävästä päästä lähti ikään kuin suihku kukan terälehdelle.

Olen varma, että minut lähetettiin metsään, jotta näkisin tämän kauniin auran kukissa ja hoksaisin lähestyä kasveja ja kukkia ihan toisella tavalla - kunnioituksella ja kiitollisuudella, että ne ovat osa maailmaamme. Kiitos kiitos kiitos.

Kun aukaisin kokonaan silmäni niin terälehti oli entisenlainen, ei se ollut kokenut ihmeparantumista, mutta se että niin selvästi näin sen lehden oikean kauniin ja terveen muodon oli ilahduttava ja uskon, että kasvilla on mahdollisuus parantaa itseään ihan kuin meillä eheyttää itsemme kehoa.
Pyysin anteeksi rahapuultani kun olin huolimattomuuttani jättänyt sen paahteeseen ulos ja se sai palovammoja, ehkä se antaa anteeksi ja ehjääntyy.

Muutakin iloista odotettavaa tänä päivänä tai iltana - MAAILMANLAAJUINEN VALOMEDITAATIO taas tänään klo 22.00. Lisää aiheesta Enkelinpölyä tossuissa-blogissa.

Rakkaudella Maia

Tällaista valomeditaatiossa tällä kertaa

Eilen siis oli maailmanlaajuinen valomeditaatio, jonka tein samaisessa paikassa, kuin viimeksikin - verannalla istuen.

Avasin kruunuschakraani, kuvittelin siitä lähtevän valoputken korkeammalle universaaliin puhtaaseen valoon, joka alkoi laskeutua kruunuchakrani kautta valoputkea myöten otsachakraan, kurkkuchakraan, sydänchakraan, sakraalichakraan ja juurichakraan saakka. Jokainen chakrani loisti kirkkaana välkkyen puhdasta valoa. Sen jälkeen pyysin suojaukset ja juureni lähtivät jalkapohjista kohti äitimaan ydintä maadoittaakseen minut tukevasti.

Hetken kuulostelin mitä tällä kertaa alkaa tapahtumaan ja tapahtuihan sitä. Voimakkaat "hyristykset" kävivät lävitseni muutaman kerran, oikein huojahdin.  Minulla on hyvä mielikuvitus, mutta ei niin hyvä että voisin kuvitella tyhjästä tämän kaiken - käsivarteni kasvoivat pitkiksi ja sormistani lähti valojuovia ympäri maapalloa jokaiseen maahan ja maan tavoitettuaan ne poksahtivat kukin miljooniksi valopisteiksi. Näitä valojuovia näin tulevan eri puolilta maapalloa toisten meditaatioon osallistujien lähettämänä. Maapallo oli yhtä valon juhlaa ja ilotulitusta. Koin, että tämä oli puhtaasti energian jakamista toistemme kanssa, eli antamista itsestä rakkaudella toisille.

Hetken päästä minulle tuli kylmä, ihan vilunväristyksiä myöten. Oikein palelin. Vilunväreitä kesti jonkun aikaa ja sitten kehoni kuumeni niin että hiki pisaroi otsassani ja huulien yläpuolella, huh huh niin kuin porottavan auringon alla olisin istunut. Tämä mielestäni oli selvästi sitä, että minä itsekin sain energiaa ympäri maapalloa lähetettynä.

Kotvasen kuluttua pääni tuli ihan hirveän raskaaksi, pääni painui rintakehää kohden. Tunsin hiusjuurissani kihelmöintiä ja "näin" päähäni kasvavan valokruunun, joissa hiuksenhienot valojuovat huojuivat - ohuen valojuovan päässä oli pienen pieni valopallo. Sitten pääni alkoi huojua puolelta toiselle raskaana ja tunsin kuinka "valolettini" heiluivat liikkeen mukana puolelta toiselle. Ihan erikoinen tunne sisimmässäni, mutta annoin vain kaiken tapahtua ja menin mukana.
"Kävin" eri paikoissa maapalloa, savannilla, mäntymetsissä, näin jossain etelässä käydessäni jonkun istuvan kadulla kuumalla asfaltilla, sitten matkasinkin korkealle kalliolle puiden yläpuolelle ja järvi siinsi allani tai meri, en tiedä kumpi. Levitin käteni sivuille ja ne kasvoivat taas pitkiksi ja ikään kuin syleilin kaikkia luomakunnassa olevia. Olisin tahtonut olla tässä paikassa ja tässä tunteessa pitempään, mutta sitten tämä kaikki vaan loppui. Tunsin istuvani tukevasti verannalla rottinkisohvassa ja huokasin, että nytkö tämä jo päättyi, mutta onnellisuuden tunne sydämessäni. Tämä kaikkinensa kesti n. 20 min.

Aivan huikeaa miten voi kokea tällaista, ei mitään väkisin vääntöä, vaan taphtumat vyöryvät eteenpäin syvässä rauhassa ja onnellisuuden tunteessa, sitä vaan ihmettelee olemassaolevaa ja menee mukana.

Olisipa hauska kuulla miten teidän toisten energian lähettäminen sujui. Kokemusten jakaminen tuo vielä enemmän todelliseksi yhteisen asiamme maapallolla - pidetään huolta niin itsestämme kuin toisistakin.

Rakkaudella Maia

Maailmanlaajuinen valomeditaatio

Tänään on taas maailmanlaajuisen valomeditaation aika klo 22.00. Tämän voi myös tehdä aikaisemminkin, sellaiseen aikaan mikä itselle on sopiva.
Me olemme saaneet energioita valtavasti ja jotkut ovat huomanneet jo mitä kaikkea hyvää sillä energialla saakaan aikaan. Se on itselleni mm. ollut harppauksellinen kasvun paikka. Olen oivaltanut asioita mitä ei ole ennen tullut mieleenikään. Olen saanut energioissa tiedonjyviä mihin keskittää ajatukseni ja mitä opiskella. Oma intuitio tulee enenevässä määrin elämääni päivä päivältä.
Tämän iltaisessa valomeditaatiossa on tarkoitus jakaa maapallolle ja kanssakulkijoillemme saamaamme energiaa, eli moninkertaistaa rakkaudellinen valo. Mielenkiinnolla asetun taas meditoimaan ja katson minkälaisiin sfääreihin se johdattaa.

Siis jakakaamme ja ottakaamme vastaan.
Rakkaudella Maia

Maailmanlaajuinen valomeditaatio

Eilen klo 22.00 Suomen aikaa oli maailmanlaajuinen valomeditaatio, johon Aisha North kutsui.

Asetuin istumaan meidän verannalle, johon kuului ihanasti linnunlaulu, käkikin kukkui. Pyysin pyhää jumalallista valoa poistamaan kaikki vanhat tukkeumat kehostani ja puhdistamaan ottamaan valon sisääni jokaiseen soluuni. Istuin hetken "kuunnellen" kehoani. Sitten mieleeni tuli maapallo, jossa oli paljon kirkkaita valopisteitä ja nämä valopisteet lähentyivät toisiaan ja lopulta se ylsi ketjuna koko maapallon ympäri, ikään kuin kirkas valohelmiketju. Sen jälkeen koin istuvani kristallisena välkkyvän lammen rannalla lootusasennossa, veden pinta välkehti niin kuin auringonkilo kun se heijastuu vedestä.
Tahtomattani tuli itselle tunne liikkua, eli kurottauduin lähdettä kohti ja ammensi käsiini kirkasta valoa ja join sen, yhä uudelleen. En voinut liikkeelle mitään, se vain piti tehdä.

Hetken päästä minulle tuli tunne laittaa kädet pyöreän esineen päälle ja liikutela sitä ikään kuin siinä olisi pallo ja siihen ilmestyikin valaistunut sinisen sävyinen kaunis pallo, joka minun piti heittää Aishalle ja sitten sama jatkui ja se pallo minun kuului heittää Sunshinelle. Minä oikein todella tunsin sen pallon käsissäni ja heitin ihan oikeasti pallot menemään eteenpäin.

Sen jälkeen otimme kaikki toisiamme kädestä kiinni ja yhdyimme jälleen valohemiketjuksi maapallon ympärille.Tahtomattani minä aloin liikkua huojuen ja hymisten hiljaa, tunsin että koko valohelmiketju liikkui rytmillisesti koko maapallon ympäri. Sitten se muuttui niin, että tulimme kaikki helmet valosäteeksi ja kuinka kaunis maapallo olikaan tuo valosäteinen ketju ympärillään.

Sitten olin lammella taas. Eteeni tuli henkioppaani, juuri hän jonka Anne on maalannut. Hänellä oli ihanan vehreä liehuva vaate yllään ja ympärillään vihreää sädehtivää valoa, ikään kuin hiukset, jotka kuitenkaan eivät olleet hiukset, en oikein osaa selittää sitä. Hän istui eteeni lootusasentoon ja käteni nousivat jälleen eteeni tehdäkseni valopallon henkioppaalleni, heitin sen hänelle ja hän hymyili ja
leijui korkeuksiin valopallon kanssa. Ammensin jälleen käsiini lammen kirkasta valoa ja näin kuinka kehoni ympärille alkoi tulla valokehä alkaen oikean jalan varpaista, ikään kuin joku oli piirtänyt minulle sellaista käyden ääriviivani lävitse ja sen jälkeen täytyin valolla, lempeällä valolla.

Tapahtuma jatkui niin, että olimme jälleen valosäteinä maapallon ympärillä ja kaikki kurotimme kohti  eteenpäin ja näin katoimme koko kauniin maapallon kirkkaaseen valoon jota tuli käsistämme, me ikään kuin loimme tällä eleellä valoverkon maapallon suojaksi ja se oli täysin kirkas valopallo sen jälkeen, kaunis niin kaunis se oli, me olimme valosäteinä edelleen sen ympärillä.

Tämän jälkeen alkoi mieleeni tulla ulkopuolisia arkisia asioita, joten katsoin että valomeditaatio on päättynyt. 1/2 tuntia sain olla mukana tässä ihanassa tunnelmassa. Ihmeellisen ihana kokemus, kehoni liikkui tahtomattani ja tietäen mitä piti tehdä, join lammesta, huojuin kaikkien kanssa rytmillisesti hymisten ja tunsin että kuuluin yhteen koko maapallon muiden valomeditaatiossa olevien kanssa.
Fantastinen tunne. Uni oli sitten kovin katkonaista, enkä millään meinannut saada unta. Näin myös hirvittävän painajaisen että huh huh.
Mutta tässä ollaan ja työpäivä odottaa, toivotan teille ihanaista maanantaita ja uutta alkanutta valoviikkoa.

Kiitos Sunshine kun kerroit tästä valomeditaatiosta ja suomensit sen blogiisi, joka tapahtuu joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja suuri kiitos myös Aisha Northille.

Rakkaudella Maia