Tällaista valomeditaatiossa tällä kertaa

Eilen siis oli maailmanlaajuinen valomeditaatio, jonka tein samaisessa paikassa, kuin viimeksikin - verannalla istuen.

Avasin kruunuschakraani, kuvittelin siitä lähtevän valoputken korkeammalle universaaliin puhtaaseen valoon, joka alkoi laskeutua kruunuchakrani kautta valoputkea myöten otsachakraan, kurkkuchakraan, sydänchakraan, sakraalichakraan ja juurichakraan saakka. Jokainen chakrani loisti kirkkaana välkkyen puhdasta valoa. Sen jälkeen pyysin suojaukset ja juureni lähtivät jalkapohjista kohti äitimaan ydintä maadoittaakseen minut tukevasti.

Hetken kuulostelin mitä tällä kertaa alkaa tapahtumaan ja tapahtuihan sitä. Voimakkaat "hyristykset" kävivät lävitseni muutaman kerran, oikein huojahdin.  Minulla on hyvä mielikuvitus, mutta ei niin hyvä että voisin kuvitella tyhjästä tämän kaiken - käsivarteni kasvoivat pitkiksi ja sormistani lähti valojuovia ympäri maapalloa jokaiseen maahan ja maan tavoitettuaan ne poksahtivat kukin miljooniksi valopisteiksi. Näitä valojuovia näin tulevan eri puolilta maapalloa toisten meditaatioon osallistujien lähettämänä. Maapallo oli yhtä valon juhlaa ja ilotulitusta. Koin, että tämä oli puhtaasti energian jakamista toistemme kanssa, eli antamista itsestä rakkaudella toisille.

Hetken päästä minulle tuli kylmä, ihan vilunväristyksiä myöten. Oikein palelin. Vilunväreitä kesti jonkun aikaa ja sitten kehoni kuumeni niin että hiki pisaroi otsassani ja huulien yläpuolella, huh huh niin kuin porottavan auringon alla olisin istunut. Tämä mielestäni oli selvästi sitä, että minä itsekin sain energiaa ympäri maapalloa lähetettynä.

Kotvasen kuluttua pääni tuli ihan hirveän raskaaksi, pääni painui rintakehää kohden. Tunsin hiusjuurissani kihelmöintiä ja "näin" päähäni kasvavan valokruunun, joissa hiuksenhienot valojuovat huojuivat - ohuen valojuovan päässä oli pienen pieni valopallo. Sitten pääni alkoi huojua puolelta toiselle raskaana ja tunsin kuinka "valolettini" heiluivat liikkeen mukana puolelta toiselle. Ihan erikoinen tunne sisimmässäni, mutta annoin vain kaiken tapahtua ja menin mukana.
"Kävin" eri paikoissa maapalloa, savannilla, mäntymetsissä, näin jossain etelässä käydessäni jonkun istuvan kadulla kuumalla asfaltilla, sitten matkasinkin korkealle kalliolle puiden yläpuolelle ja järvi siinsi allani tai meri, en tiedä kumpi. Levitin käteni sivuille ja ne kasvoivat taas pitkiksi ja ikään kuin syleilin kaikkia luomakunnassa olevia. Olisin tahtonut olla tässä paikassa ja tässä tunteessa pitempään, mutta sitten tämä kaikki vaan loppui. Tunsin istuvani tukevasti verannalla rottinkisohvassa ja huokasin, että nytkö tämä jo päättyi, mutta onnellisuuden tunne sydämessäni. Tämä kaikkinensa kesti n. 20 min.

Aivan huikeaa miten voi kokea tällaista, ei mitään väkisin vääntöä, vaan taphtumat vyöryvät eteenpäin syvässä rauhassa ja onnellisuuden tunteessa, sitä vaan ihmettelee olemassaolevaa ja menee mukana.

Olisipa hauska kuulla miten teidän toisten energian lähettäminen sujui. Kokemusten jakaminen tuo vielä enemmän todelliseksi yhteisen asiamme maapallolla - pidetään huolta niin itsestämme kuin toisistakin.

Rakkaudella Maia