Sunnuntain reikipäivä

Eilen en jaksanut enää tehdä postausta, olin niin täynnä valtavaa energiaa ja iloa että tahdoin sen pitää aivan pienen hetken itselläni ja tunnustella sitä ja ihmetelläkin.

Sunnuntaiaamuna kun heräsin niin olin niin täpinöissäni ja into piukeena lähtemään kohti kurssipaikkaa, opettajan ihanaa rauhaisaa kotia. Tuntui kuin autoni oli saanut jonkun imun kun se kiisi eteenpäin, vähän piti toppuutella itseäni, että älähän nyt sentään sakkoja ota. Aina vain huomasin ajavani lujempaa ja lujempaa.

Oli mukava nähdä muut. Päivän aikana tuli tunne kuin olisimme tuttuja vuosikymmenten takaa ja näin sulautuneet jälleen yhdeksi kaveriporukaksi. Alkuperäistä reikin historiaa kuulimme, josta haluan tehdä eri postauksen myöhemmin.

 Aamupäivällä saimme sen päivän virityksistä ensimmäisen. Rentouduimme ensin kaikki lattialle pötkölleen 10 min ja sen jälkeen opettaja otti yhden kurssilaisista viritykseen. Itse kun makasin siinä lattialla näin lämmintä punaisen eri sävyistä väriä ja sitten siihen tuli silmä, ikään kuin vähän sivusta katsottuna niin äärettömän lempeä ja tummaripsinen. Se tuli ja meni näkökentässäni ja tunsin niin sanoinkuvaamatonta rauhaa sielussani.
Kuulin kun opettaja tuli hakemaan toista oppilasta ja minä hoin - en tahdo nyt - en tahdo nyt - en tahdo nyt. Eikä minun vuoroni tullut kuin vasta viimeisenä, ihmeellistä. Sain nauttia siitä voimakkaasta näytöksestä silmieni edessä silmät kiinni.
Opettajalta kysyin, että oliko joku syy kun otit minut viimeiseksi, niin hän sanoi, että oli tulossa minun luokseni, mutta kääntyikin ottamaan toisen, sellainen tunne hänellä oli.

Kun sitten omalla vuorollani menin huoneeseen, jossa viritys annetaan en oikein meinannut pysyä tuolissa, niinpä tunsin ihan selvästi kuin takanaani joku olisi tarttunut lempeästi lantiostani kaksin käsin kiinni ja juurruttanut minut tuoliin. Huoneessa olimme vain me kaksi opettaja ja minä. Enkelitkö pitivät minut tuolissa :).
En voi edes kuvailla mitkä tuntemukset minussa oli tuon virityksen aikana - ihmeellistä, rauhaisaa, varmuutta olemassa olostani ja kaikkea muutakin.

Ja kaikkein ihaninta oli kun purimme näitä tuntemuksiamme yhdessä niin toinenkin kanssakulkijani oli nähnyt silmän viritystä saadessaan, kolmas silmän muotoisen ilmiön, mutta ei varsinaista silmää rentoutustilanteessa, huikeeta.

Päivä lensi siivillä ja paljon asioita opittiin - itsemme hoitamista, parityöskentelynä annettiin hoitoa toiselle ja mikä vahva energeettinen lämpö kulkikaan välillämme, huone oli niin kuuma ja hikipäässä  kaikki. Opimme lapsen reikittämistä leikin avulla myös.

Viimeinen viritys tai ns. sulku sitten iltapäivällä. Valonvälähdyksiä häivähteli nauhana kun pidin silmiäni kiinni, pientä pyörittävää liikettä ihan pakosti yläkehossani. Juhlallista. Olin saapunut reikiperheen luo.

Saimme todistuksen ja suloisen kortin joka osui niin nappiin jokaiselle. Korteissa oli joku kuva ja lause, jota ihmettelimme että mitenkä opettaja onkin osunut niin oikeaan, mutta valintahan on tapahtunutkin ylhäältä käsin :)

Varmaan minulle ponnahtaa muistista vielä paljon näiden kahden päivänä aikana tapahtunutta, jota en voi käsitellä kerralla kaikkea. Tänä aamuna kun heräsin niin annoin itselleni reikihoitoa ennen kuin nousin vuoteesta ylös. Laulellen tulin keittämään aamuteetä ja teille postaamaan kokemustani.

Nyt lähden ulos pihalle kertomaan kukille ja puille, pensaille, että olen ollut reikikurssilla, sillä eläviä elementtejähän nekin ovat.

Rakkaudella Maia