Minä kun olen niin rukoillut enkeleitä ilmeentymään itselleni tavalla tai toisella ja yhtenä päivänä meditoidessani ruokailuhuoneen lattialla pötköllään auringon lämmössä taas jälleen pyysin sitä: Rakkaat enkelit, voisitteko jotenkin ilmoittaa olemassa olostanne - hetken siinä kuulostelin - ei mitään, joten haastelin heille lisää: Te ihan selvästi nyt keskustelette keskenänne siitä, että annetaanko tuolle naisimmeiselle merkkiä vai kiusataanko vielä vähän, kuulen teidän nauravan. JA sitten tunsin oikeassa kyljessäni pukkauksen, sitten toisen ja ikään kuin joku olisi työntänyt minua kyljestä. SEN jälkeen oikeaan korvannipukkaani tartuttiin ja pideltiin siitä hetki kiinni, TUNSIN ruokailuhuoneessa olevan ison enkelin, jonka pää hipoi kattoa ja en voinut kuin hymyillä leveästi ja sanoa heille kiitos kiitos kiitos.
Joskus minua muutenkin naurattaa nämä "touhuni", herättyäni kirjoitan 10 kiitollisuutta vihkooni ja joogaan. Sen jälkeen haalin kaikki chakrakiveni ja käyn pitkäkseni asetellen kivet chakrojen päälle, ja viimeisin on kuin piste i:n päälle, eli atsuriitti otsachakran kohdalla. Pikkuruinen sininen rosoinen kivi keikkuu siinä ja täydentää hetkeni. Että tämä kaikki saa minut niin onnelliseksi - ei siihen paljoa tarvita.
Atsuriitti avaa selvänäköisyyttä ja on intuitioita voimistava ja kehittävä kivi. Se myös puhdistaa menneisyyttä.
Minulle on tullut tavaksi valita yksi tai kaksi kiveä, päivästä riippuen, mukaan töihin. Niiden sileyttä pintaa hivellessä välillä työn touhussa saan hyviä viboja päivään ja myös apua kinkkisiin tilanteisiin.
Tällä kertaa ei enempää. Toivotan teille oikein ihanaa Pääsiäisen aikaa ja enkelivaloa!
Rakkaudella Maia
Ai niin vielä se, että eilen oli himppa kiire lääkäriin ja pyysin parkkienkeliä järjestämään minulle tilaa talon edessä ja IHANAA siinähän oli tilaa. Yleensä kauppakeskuksen oven edusta on aina täynnä, kiitos kiitos kiitos.
torstai 28. maaliskuuta 2013
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Taikavoima - Rhonda Byrne
Aamuni alkavat nykyään kiitollisuuden luettelolla ja niitähän on hämmästyttävän paljon. Kyse on Rhonda Byrnen kirjoittamasta Taikavoima-kirjasta. Tänään on 8 taikavoimapäivä ja kiitän kaikesta ruuasta minkä syön ja ajattelen kiitollisuudella kaikkia niitä, jotka mahdollistavat tämän ruuan saapumisen pöytääni saakka.
Ihmeen paljon kiitollisuuden kohteita on. Enpä ole aiemmin tullut juurikaan ajatelleeksi näin pohjamutia myöten ruokaa, joka on pöydässäni.
Eilen olikin positiivisuuden päivä, eli oli ajateltava kaikista asioista positiivisesti ja jos sitten mieli lipsui (ja lipsuihan se ja pahasti) piti ajatella heti perään - mutta, olen kiitollinen tästä......
Olen pitänyt itseäni positiivisena ihmisenä ja luullut että ajattelen hyvinkin positiivisesti asioista, mutta hui kauhistus, en ole lainkaan sitä. Päivä meni niin pipariksi harjoituksen osalta kun olla voi. Olin töissä ja kuin ihmeen kaupalla eteeni viskattiin asioita toisen perään niin että positiivisuus lensi romukoppaan. Vaikka kuinka yritin ajatella perään - mutta, olen kiitollinen tästä koska jne. - se ei onnistunut, tulin vain turhautuneeksi ja jotenkin äkäiseksi. Oloni oli hyvin raskas ja tuntui kuin happikaan ei riittäisi.
Illalla nukkumaan mennessä kävin päivääni läpi ja ajatukseeni tuli, että minua koeteltiin toden teolla enkä läpäissyt sitä. Keräsin kaikki asiat - tai no melkein kaikki - negatiivisena energiana itseeni ja oloni sen myötä oli aivan mahdottoman väsynyt ja kuin hartioilla olisi ollut raskas taakka.
On yllättävän vaikeata olla ajattelematta kielteisesti kaikista asioista ja en tiedä onko se loppujen lopuksi tarpeellistakaan, asioista voi ajatella kielteisesti, mutta kuitenkin voi pohtia positiivista lopputulosta.
No tänään on uusi päivä ja harjoittelen kielteisyydestä pois oppimista, Ihmeen helposti mieleen tulee kielteinen ajattelutapa, tulee ajateltua sitä pahinta asioista joita eteen tulee. Johtuneeko siitä, että on ollut niin monesti taisteltava omasta puolestaan ja oltava puolustuskannalla. On toki tilanteita, joissa positiivisuus on pulpahtanut pintaan heti niin että on ihan ihmeissään ja riisuu sitten oman suojavarustuksensa ja taistelutahtonsa laannuttaen. Opeteltavaa on paljon ja innolla avaan Taikavoima-kirjan kunkin päivän harjoituksiin.
Positiivista päivää teille - rakkaudella Maia.
Ihmeen paljon kiitollisuuden kohteita on. Enpä ole aiemmin tullut juurikaan ajatelleeksi näin pohjamutia myöten ruokaa, joka on pöydässäni.
Eilen olikin positiivisuuden päivä, eli oli ajateltava kaikista asioista positiivisesti ja jos sitten mieli lipsui (ja lipsuihan se ja pahasti) piti ajatella heti perään - mutta, olen kiitollinen tästä......
Olen pitänyt itseäni positiivisena ihmisenä ja luullut että ajattelen hyvinkin positiivisesti asioista, mutta hui kauhistus, en ole lainkaan sitä. Päivä meni niin pipariksi harjoituksen osalta kun olla voi. Olin töissä ja kuin ihmeen kaupalla eteeni viskattiin asioita toisen perään niin että positiivisuus lensi romukoppaan. Vaikka kuinka yritin ajatella perään - mutta, olen kiitollinen tästä koska jne. - se ei onnistunut, tulin vain turhautuneeksi ja jotenkin äkäiseksi. Oloni oli hyvin raskas ja tuntui kuin happikaan ei riittäisi.
Illalla nukkumaan mennessä kävin päivääni läpi ja ajatukseeni tuli, että minua koeteltiin toden teolla enkä läpäissyt sitä. Keräsin kaikki asiat - tai no melkein kaikki - negatiivisena energiana itseeni ja oloni sen myötä oli aivan mahdottoman väsynyt ja kuin hartioilla olisi ollut raskas taakka.
On yllättävän vaikeata olla ajattelematta kielteisesti kaikista asioista ja en tiedä onko se loppujen lopuksi tarpeellistakaan, asioista voi ajatella kielteisesti, mutta kuitenkin voi pohtia positiivista lopputulosta.
No tänään on uusi päivä ja harjoittelen kielteisyydestä pois oppimista, Ihmeen helposti mieleen tulee kielteinen ajattelutapa, tulee ajateltua sitä pahinta asioista joita eteen tulee. Johtuneeko siitä, että on ollut niin monesti taisteltava omasta puolestaan ja oltava puolustuskannalla. On toki tilanteita, joissa positiivisuus on pulpahtanut pintaan heti niin että on ihan ihmeissään ja riisuu sitten oman suojavarustuksensa ja taistelutahtonsa laannuttaen. Opeteltavaa on paljon ja innolla avaan Taikavoima-kirjan kunkin päivän harjoituksiin.
Positiivista päivää teille - rakkaudella Maia.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Voimaannu viikonloppu Seinäjoella
Hieno viikonloppu takana Seinäjoella Voimaannu messuilla miniäni kanssa. Perjantaista sunnuntaihin valmiissa ruokapöydässä (hotellilla) ja aivan ihania tapaamisia messuilla.
Lauantaina kokeilin ensimmäisenä Horstman-tekniikkaa lonkkaan ja polvien nivelrikkoon, hoitaja oli mukava ja kertoi miten tämä tekniikka toimii. Olin hämmästynyt miten jaksoin nämä kaksi päivää olla jalkojen päällä ilman minkäänlaista kolotusta! Yleensä saan aina polvet kipeiksi kovalla kävellessä muutaman tunnin jälkeen ja sen takia työssä oleminenkin on välillä haasteellista, mutta nyt jalat tuntuivat todella kevyiltä ja virkeiltä. Kannattaa kokeilla ja tämä oli ihan pintaraapaisu vain, 15 min hoito.
Ihania kiviä lähti matkaani kristallipallosta pyramidiin. Niistä teen postausta tuonnempana.
Lauantaille iso miinus oli Airi Ojan Entiset elämät esiin numerologian avulla, jossa oviraha oli 5 e ja meni kyllä kankkulan kaivoon, tuli ihan rahastuksen maku koko touhusta. Hän oli varannut tai oli varattu liian pieni tila, joten vaihdettiin luentosaliin joka sai olla käytössä vain 45 min, kun hänelle oli varattu 1 h esittelyä. Kaikkine siirtymineen ja paikalle asettumisineen sekä rahastuksineen aikaa kului ja 12.40 tultiin sanomaan että 5 min kuluttua on aika loppu. Olisiko koko episodi kestänyt 1/2 tuntia tai vähän yli. "Luento" käsitti naisen ja miehen antamien syntymäaikojen pohdintaa (kahdesta paikallaolijasta) joka ei kertonut monillekkaan mitään, uskallan kyllä sanoa monikossa sillä varmasti oli muitakin joita harmitti moinen. Sekavaa ylimalkaista toimintaa. Ehkä hän pelkäsi, että asiakkaat eivät tule "luukulle" kyselemään numerologiasta mitään jos täällä "luennolla" selvitetään liikaa. Mene ja tiedä, mutta olisi hän voinut jotenkin edes sanoa pahoittelevansa tätä lyhyeksi käynyttä "luentoaan".
Onneksi sunnuntaina pelasti messuilun Päivi Kaskimäki aivan hurmaavalla esiintymisellään ja loistavalla selonteolla Maya-kalenterin päivityksistä - uuden kosmisen syklin käynnistyessä. Tunti oli ilmainen ja kului nopeasti. Hänellä on ilmiömäinen kyky saada ihmiset välillä nauramaan ja hän selitti asioita konkreettisesti esimerkein ja selväsanaisesti. Kiitos kiitos kiitos Päivi. Minulle avautui aivan uudella tavalla Maya-kalenteri.
Kävin myös taiteilija Anne Pummilan "vastaanotolla", hän piirsi intuitiolla henkioppaani kuvaa ja aloitti sen messuilla jatkaen myöhemmin kotonaan. Annen tekemä luonteeni analyysi ja henkioppaani esiin tuominen sai minut herkistymään ihan kyyneliin. Tunnistin itseni niin hänen sanoistaan. Luonnos oli jo sellainen, että olisin ottanut sen iloiten mukaani, mutta odotan nyt innolla sitä lopullista taulua mikä sieltä tulee. Ihanaa Anne kiitos kiitos kiitos.
Ulla Niskasen Voimaeläimet, valoneläimet, oppaina ja auttajina oli myös mielenkiintoista kuultavaa. Aion perehtyä tähän paremmin Ullan tavattuani. Kiitos kiitos kiitos.
Sunnuntai huipentui Kirsi Rannon Voimaannu enkeli-ilossa. Kirsi on hyvä puhumaan ja kertoi hauskasti ja rennosti erilaisia tapahtumia omasta elämästä enkeleiden kanssa. Viestiä tuli enkeleiltä ja tunnelma oli välillä koskettavan hiljaisen harrasta. Kiitos kiitos kiitos Kirsi. Oivalluksia tarttui mukaan ja usko enkeleihin sen kuin vahvistuu vain.
Miehellekin toin tuliaiset Lakeuden Alpakat-sukkatöppösten myötä. Aivan ihanat parantavat töppöset uskon.
Kirjoja ostin myös ja niistä laitan myöhemmin vähän selostusta tänne, josko teistä joku saisi siitä kirjavinkkiä itselleen. Ja aivan ihana yllätys oli miniälläni - sain häneltä jooga-kirjan, johon aion tutustua nyt heti kun lopetan postauksen teon, halaus Sinulle ja kiitos kiitos kiitos mukavasta seurasta.
Ihanaa alkanutta viikkoa ystävät, rakkaudella Maia.
Lauantaina kokeilin ensimmäisenä Horstman-tekniikkaa lonkkaan ja polvien nivelrikkoon, hoitaja oli mukava ja kertoi miten tämä tekniikka toimii. Olin hämmästynyt miten jaksoin nämä kaksi päivää olla jalkojen päällä ilman minkäänlaista kolotusta! Yleensä saan aina polvet kipeiksi kovalla kävellessä muutaman tunnin jälkeen ja sen takia työssä oleminenkin on välillä haasteellista, mutta nyt jalat tuntuivat todella kevyiltä ja virkeiltä. Kannattaa kokeilla ja tämä oli ihan pintaraapaisu vain, 15 min hoito.
Ihania kiviä lähti matkaani kristallipallosta pyramidiin. Niistä teen postausta tuonnempana.
Lauantaille iso miinus oli Airi Ojan Entiset elämät esiin numerologian avulla, jossa oviraha oli 5 e ja meni kyllä kankkulan kaivoon, tuli ihan rahastuksen maku koko touhusta. Hän oli varannut tai oli varattu liian pieni tila, joten vaihdettiin luentosaliin joka sai olla käytössä vain 45 min, kun hänelle oli varattu 1 h esittelyä. Kaikkine siirtymineen ja paikalle asettumisineen sekä rahastuksineen aikaa kului ja 12.40 tultiin sanomaan että 5 min kuluttua on aika loppu. Olisiko koko episodi kestänyt 1/2 tuntia tai vähän yli. "Luento" käsitti naisen ja miehen antamien syntymäaikojen pohdintaa (kahdesta paikallaolijasta) joka ei kertonut monillekkaan mitään, uskallan kyllä sanoa monikossa sillä varmasti oli muitakin joita harmitti moinen. Sekavaa ylimalkaista toimintaa. Ehkä hän pelkäsi, että asiakkaat eivät tule "luukulle" kyselemään numerologiasta mitään jos täällä "luennolla" selvitetään liikaa. Mene ja tiedä, mutta olisi hän voinut jotenkin edes sanoa pahoittelevansa tätä lyhyeksi käynyttä "luentoaan".
Onneksi sunnuntaina pelasti messuilun Päivi Kaskimäki aivan hurmaavalla esiintymisellään ja loistavalla selonteolla Maya-kalenterin päivityksistä - uuden kosmisen syklin käynnistyessä. Tunti oli ilmainen ja kului nopeasti. Hänellä on ilmiömäinen kyky saada ihmiset välillä nauramaan ja hän selitti asioita konkreettisesti esimerkein ja selväsanaisesti. Kiitos kiitos kiitos Päivi. Minulle avautui aivan uudella tavalla Maya-kalenteri.
Kävin myös taiteilija Anne Pummilan "vastaanotolla", hän piirsi intuitiolla henkioppaani kuvaa ja aloitti sen messuilla jatkaen myöhemmin kotonaan. Annen tekemä luonteeni analyysi ja henkioppaani esiin tuominen sai minut herkistymään ihan kyyneliin. Tunnistin itseni niin hänen sanoistaan. Luonnos oli jo sellainen, että olisin ottanut sen iloiten mukaani, mutta odotan nyt innolla sitä lopullista taulua mikä sieltä tulee. Ihanaa Anne kiitos kiitos kiitos.
Ulla Niskasen Voimaeläimet, valoneläimet, oppaina ja auttajina oli myös mielenkiintoista kuultavaa. Aion perehtyä tähän paremmin Ullan tavattuani. Kiitos kiitos kiitos.
Sunnuntai huipentui Kirsi Rannon Voimaannu enkeli-ilossa. Kirsi on hyvä puhumaan ja kertoi hauskasti ja rennosti erilaisia tapahtumia omasta elämästä enkeleiden kanssa. Viestiä tuli enkeleiltä ja tunnelma oli välillä koskettavan hiljaisen harrasta. Kiitos kiitos kiitos Kirsi. Oivalluksia tarttui mukaan ja usko enkeleihin sen kuin vahvistuu vain.
Miehellekin toin tuliaiset Lakeuden Alpakat-sukkatöppösten myötä. Aivan ihanat parantavat töppöset uskon.
Kirjoja ostin myös ja niistä laitan myöhemmin vähän selostusta tänne, josko teistä joku saisi siitä kirjavinkkiä itselleen. Ja aivan ihana yllätys oli miniälläni - sain häneltä jooga-kirjan, johon aion tutustua nyt heti kun lopetan postauksen teon, halaus Sinulle ja kiitos kiitos kiitos mukavasta seurasta.
Ihanaa alkanutta viikkoa ystävät, rakkaudella Maia.
torstai 28. helmikuuta 2013
Ikääntymisestä ja joogasta
Hyvin usein kuulee sanottavan, että kun olen sen ja sen ikäinen en voi tehdä sitä taikka tätä. Siihen syyllistyn itsekin, mutta ajatuksia on muutettava ja tämä kanavointi antaa potkua uusille ajatusmalleille.
Uusista ajatusmalleista puheenollen, muutama kuukausi on mennyt ja olen päässyt eroon kahvista. Ensin jätin päiväkahvit ja ns. kyläkahvit, join vain aamuisin ja nyt en edes sitä. No ehkä kerran kuukaudessa nautin kupillisen hyvää kahvia leivonnaisen kera ja se maistuu todella hyvältä.
Nyt on pähkäilyvaiheessa ruokailutapojen muuttaminen, sitä olen työstänyt mielessäni jo parisen kuukautta, vielä en ole valmis siihen. Yhä enemmän kasviksia ja hedelmiä listalle, toisin sanoen raakaravintoa. Terveellistä ruokaa meillä kyllä syödään, mieheni nimittäin harrastaa trialthonia, joten senkin tähden ruuan on oltava muuta kuin einestä.
Mutta pikkuhiljaa muutoksia tulee, päivittäiseen joogaamiseen olen lisännyt kolmannenkin joogan. Helppoja, virkistäviä ja notkistavia liikkeitä. Sen tunnen jo esim. niskaa kääntäessä - enää ei narise eikä tunnu kipeältä ja niska kääntyy paljon pidemmälle kuin ennen. Sivupalkissa harjoittamani joogat.
Valoa päiväänne rakkaudella Maia!
IKÄÄNTYMISPROSESSI EI OLE VÄLTTÄMÄTÖN
Crimi: Ikääntymisprosessi ei ole välttämätön
Enkelioppaita kanavoinut Taryn Crimi ( angelicguides.wordpress.com)
29.11.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänään haluaisimme keskittää huomionne ikääntymisprosessiin. Siihen liittyy monia syvään juurtuneita uskomuksia ja haluaisimme valaista vähän aihetta. Maailmassanne on monia, jotka uskovat, että ikääntyminen on vääjäämätöntä, että se on taattu ja itsestään selvä asia. Haluaisimme kuitenkin informoida teille, ettei tilanne ole itse asiassa näin.
Nimittäin ihmiskeho tarkoitettiin uudistumaan jatkuvasti eikä sen ollut siksi koskaan tarkoitus rapistua. Tämä uskomus ja ymmärrys on kuitenkin kauan sitten kadotettu Lemurian ja Atlantiksen sivilisaation tuhoutumisen myötä. Ihmiskeho korjaantuu ja uudistuu edelleen sairauksista, kuitenkin uskomuksenne määräävät aina sen, mitä koette. On monia, jotka etsivät vastalääkettä ikääntymisprosessiin, koskaan todellisuudessa oivaltamatta, ettei sitä voi löytää pullosta tai pilleristä - sen voi löytää sisältä. Haluaisimme auttaa teitä ymmärtämään tätä paremmin.
Tiesittekö, että generoitte täysin uuden fyysisen kehon joka 10. vuosi? Ne solut jotka muodostivat luunne, lihaksenne, elimenne ja kudoksenne 10 vuotta sitten, on kaikki korvattu. Miksi ihmiskeho silti ikääntyy? Koska uskomuksenne sanovat niin tapahtuvan. Otetaanpa yksinkertaiseksi esimerkiksi arpi, mikä teillä on ollut niin kauan, kuin voitte muistaa. Solut uudistuvat jatkuvasti ja lopulta ne kaikki on korvattu, miksi ihmisillä silti on arpia? Siksi että jatkatte niiden luomista! Uskomuksenne sanovat, että teillä on arpi tietystä tapahtumasta lapsena. Uusia soluja luodaan muodostamaan tuo arpi. Tietäkää, että on täysin vallassanne luoda soluja, joissa ei ole tätä muodostelmaa - päätös riippuu aina täysin teistä.
Sekä Atlantiksen että Lemurian sivilisaatio tiesi hyvin, että keho oli tarkoitettu kestämään erittäin pitkään. Elinkaari oli noin 500 vuotta, ennen kuin keho alkoi rappeutua. Heidän kehonsa oli rakennettu samalla tavalla kuin teidän, heillä ei kuitenkaan ollut sitä uskomusta, että keho vanhenee. Sanoisimme, että tällä hetkellä terveen ihmisen keskimääräinen elinkaari on noin 75 vuotta. Tämä on huomattavasti pidempi kuin vain muutama sata vuotta sitten planeetallanne, se on kuitenkin kaukana useista sadoista vuosista.
Myös kollektiiviuskomuksenne siitä muuttuu, miten kauan ihmisen "pitäisi" elää. Nyt teistä on hyväksyttävää elää tuplasti se, mitä ihminen eli muutama sata vuotta sitten, ja elinkaarenne pitenee jokaisen uuden sukupolven myötä. Monet väittävät, että teknologia ja terveydenhuolto sallivat nyt ihmisen elää pidempään. Kerromme kuitenkin teille, että muuttuneet havaintotapanne ja uskomuksenne ovat sallineet sellaisen teknologian ja terveydenhuollon luomisen.
Maailmassanne tulee aika, jolloin te ette enää vanhene. Sanoisimme tällä erää, että useammat ja useammat teistä elävät paljon pidempään kuin ihmiset tallennetussa historiassanne. Eläminen 150-vuotiaaksi on normi melko lähitulevaisuudessa. Nyt teknologia ja tiede jatkavat yhteistyötä ikääntymisprosessin hidastamiseksi. Tietäkää kuitenkin, että kollektiivinen uskomusjärjestelmä työntää näitä tieteellisiä edistysaskelia - ei toisinpäin. Tietäkää, että tulee varmasti aika, jolloin pystytte itse estämään vanhenemisprosessin pelkästään omilla uskomuksillanne.
Ihmettelette varmaan, miksi ihmisen pitäisi kuolla ollenkaan, jos keho jatkuvasti uudistuu. Tämä on upea kysymys ja sanoisimme, että sen tarkoitus on antaa teidän "nollata", poistua tästä todellisuudesta ja reinkarnoitua toiseen kokemukseen eri järjestelyn kera, mikä antaa uusia haasteita, uusia kokemuksia ja uusia suhteita.
Tietäkää, että korkeammissa ulottuvuuksissa emme ole ainoastaan ikääntymättä, vaan emme koe myöskään kuolemaa niin kuin te täällä kolmannessa ja neljännessä ulottuvuudessa. Fyysisen kehon kuolemisen sijasta poistamme vain fokuksemme tai energiamme tuosta todellisuudesta, sitten kun olemme käyneet läpi kaiken, mitä haluamme kokea. Vaihdamme vain fokuksemme yhteen monista muista todellisuuksista, joiden osa olemme.
Emme näe kuolemaa surullisena tapahtumana korkeammassa ulottuvuudessa, vaan silloin on tavanomaista juhlia. Tämä voi kuulostaa oudolta täällä matalammissa ulottuvuuksissa oleville, koska tunnette suurta surua havaitusta menetyksestä. Kuitenkin ollessasi korkeammissa ulottuvuuksissa tiedät, ettet ole koskaan ilman yhteyttä toisiin olentoihin. Olet vapaa yhdistymään niiden kanssa aina, kun haluat. Sanoisimme, että se on samanlaista kuin teidän näkemyksenne collegesta valmistumiseen. Opiskelija on oppinut kaiken, mihin hän on ryhtynyt tuolla opintoalueella, ja nyt hän on valmis uuteen kokemukseen. Juhlitte tuon opiskelijan saavutuksia, ettekä sure menetystä, koska tiedätte, että hän on suorittanut suuren tehtävän ja valmis seuraavaan osaan elämässään. Vain se ettei hän ole enää collegessa, ei merkitse, että hän lakkaa olemasta. Tämä on hyvin samanlaista, kuin oma tapamme nähdä kuolema.
Miten siis voitte muuttaa uskomuksianne ikääntymisestä? No, hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna: odottakaa, että te ette ikäänny. Ei ole mitään syytä, miksi pitäisi. Hymyilemme, koska ihmisillä on taipumus tehdä paljon monimutkaisempia monista asioista, mitkä ovat todellisuudessa hyvin yksinkertaisia omasta perspektiivistämme. Käsitämme kuitenkin, miten valtavaa tietoisuushyppäystä vaatisi lopettaa ikääntyminen maailmassanne yhdessä yössä. Ehdottaisimme kuitenkin, että alatte tarkastella omia uskomuksianne ikääntymisestä.
Katselkaa ympärillenne ja näette monia samanikäisiä ihmisiä ja jotkut näyttävät paljon nuoremmilta ja toiset paljon vanhemmilta. Miksi näin on? Heidän uskomuksensa määräävät, miten he kokevat ikääntymisen. Jotkut vanhenevat hyvin sujuvasti, kokematta koskaan tiedollisten kykyjen heikentymistä, kun taas toiset kokevat merkkejä vanhenemisesta jo kauan ennen, kuin heitä pidettäisiin vanhana. Tiede oppii lopulta, että vanhenemisella ei ole mitään tekemistä geneettisen perimän tai solujen vääjäämättömän rappeutumisen kanssa, vaan mielen odotusten.
Mitä ovat uskomuksenne vanhenemisesta? Haluatteko muuttaa niitä? Miten vanha olette, kun odotatte kokevanne ikääntymisoireita? Odotatteko saavanne ryppyjä vanhetessanne? Odotatteko, että teillä on harmaat hiukset ja kuljette kepin kanssa? Vai odotatteko, että teistä tuntuu pirteältä ja olette täynnä nuoruutenne energiaa? Tietäkää, ettei uskomuksianne voi koskaan pitää salassa - ne näkyvät aina kasvoiltanne kaikille. Miten kauan odotatte olevanne nuori?
Toivomme, että tämä viesti on jollain tapaa palvellut teitä.
Rakkaudessa ja valossa, olemme Enkelioppaitanne.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Uneni
Näin unta - olin sokea. Täysin mustaa silmieni edessä. Olin kauhuissani, peloissani. Niin yksin ja suljettu kaiken ulkopuolelle - tai sisään itseeni. Ihan kummin vaan. Unet ovat niin merkillisiä, että niissä aika-käsite hämärtyy. Nytkin seuraavaksi koin näkeväni sumean sinen läpi maailmani. Mielestäni aikaa oli kulunut jonkun verran, olin jo tottunut sokeuteeni ja tavallaan hyväksynytkin sen - kunnes; Uneeni tuli todellisuudesta tieto, koin nimittäin ihan oikeassa elämämässä hetken, jolloin näköni meni aivan pirstaleiksi, kuin särkynyt peili ja se oli todella pelottavaa. Sitä kesti todellisessa elämässäni vain vähän aikaa ja mieheni lähti viemään minua sairaalaan. Mitään vakavaa ei kuitenkaan ollut kyseessä, unessa tiedostin siis tämän ja aloin taistelemaan "sokeuttani" vastaan. Päätin mennä lääkärille ja vaatia, että jotain tehtäisiin, sekä kertoa tapahtumasta, jossa näköni pirstaloitui. Uskoin, että voin tehdä asialle jotain. Ja kuinka huimaa - näköni palautui - kaikki näytti niin selkeältä - kauniit värit ja vahvat. Sitä iloa ja riemun ja kiitollisuuden tunnetta kun sain näköni takaisin.
Heräsin ja olin tosi onnellinen että se oli uni, mutta seuraavana päivänä aloin miettimään uneani syvemmin, että mistä se oikein voisi juontua. Mietin elämäni kulkua ja tapahtumia - koin ihan ihmeellisen "näkemisen":
Olin aiemmin kulkenut "sokeana" tiedostamatta maailmankaikkeuden ihanasta henkisyydestä. Kuljin pinnallisena ja aiheuttaen mielipahaa läheisilleni, luullen että tämä on minun elämääni ja näin voin tehdä, kunnes minun oli haettava apua psykologisesta vyöhyketarapiasta, jossa alkoivat kanavat aueta. Pikkuhiljaa tietoisuuteeni tuli henkisyysmomentteja - sen sinisen usvan takaa - käsitin, etten voi jatkaa sen hetkistä elämääni eteenpäin, vaan suunnan on muututtuava. Kesti kuitenkin vuosikymmen ennen kuin olen nyt tässä - olen saanut näköni takaisin - kaikki on kirkasta, puhdasta ja NIIN kauniin väristä, olen kiitollinen joka ikisestä henkäyksestäni, jokaisesta kokemastani oivalluksesta ja onnenhetkestä tai vähemmän onnekkaasta (kipuja kehossani esiintyy aika ajoin), mutta kun tunnen kipua niin koen eläväni vahvasti.
Tästä unesta nyt voisin sanoa oivaltaneeni sen, että pitää MUISTAA olla KIITOLLINEN. Kiittää kaikesta mitä minulla on nyt, muistaa kokea ILOA, sillä elämässäni on paljon ilon aiheita.
Pohdiskelin myös sitä, että oikeasti aikaa ei ole, se on vain meidän ihmisten keksimä juttu, että voimme tehdä sitä ja tätä. Itse olen huomannut ajan olemattomuuden silloin kun en katso kelloa ja tarkista milloin esim. mikäkin ohjelma alkaa, milloin on ruuanlaittoaika - kun unohdan kellon saan ihmetellä tämän tästä, että vasta noin vähänkö se on - ihanaa aika on pysähtynyt ja olen kiitollinen että sitä riittää.
Kiitos, kiitos, kiitos.
Kiitollisuudella Maia
Heräsin ja olin tosi onnellinen että se oli uni, mutta seuraavana päivänä aloin miettimään uneani syvemmin, että mistä se oikein voisi juontua. Mietin elämäni kulkua ja tapahtumia - koin ihan ihmeellisen "näkemisen":
Olin aiemmin kulkenut "sokeana" tiedostamatta maailmankaikkeuden ihanasta henkisyydestä. Kuljin pinnallisena ja aiheuttaen mielipahaa läheisilleni, luullen että tämä on minun elämääni ja näin voin tehdä, kunnes minun oli haettava apua psykologisesta vyöhyketarapiasta, jossa alkoivat kanavat aueta. Pikkuhiljaa tietoisuuteeni tuli henkisyysmomentteja - sen sinisen usvan takaa - käsitin, etten voi jatkaa sen hetkistä elämääni eteenpäin, vaan suunnan on muututtuava. Kesti kuitenkin vuosikymmen ennen kuin olen nyt tässä - olen saanut näköni takaisin - kaikki on kirkasta, puhdasta ja NIIN kauniin väristä, olen kiitollinen joka ikisestä henkäyksestäni, jokaisesta kokemastani oivalluksesta ja onnenhetkestä tai vähemmän onnekkaasta (kipuja kehossani esiintyy aika ajoin), mutta kun tunnen kipua niin koen eläväni vahvasti.
Tästä unesta nyt voisin sanoa oivaltaneeni sen, että pitää MUISTAA olla KIITOLLINEN. Kiittää kaikesta mitä minulla on nyt, muistaa kokea ILOA, sillä elämässäni on paljon ilon aiheita.
Pohdiskelin myös sitä, että oikeasti aikaa ei ole, se on vain meidän ihmisten keksimä juttu, että voimme tehdä sitä ja tätä. Itse olen huomannut ajan olemattomuuden silloin kun en katso kelloa ja tarkista milloin esim. mikäkin ohjelma alkaa, milloin on ruuanlaittoaika - kun unohdan kellon saan ihmetellä tämän tästä, että vasta noin vähänkö se on - ihanaa aika on pysähtynyt ja olen kiitollinen että sitä riittää.
Kiitos, kiitos, kiitos.
Kiitollisuudella Maia
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Yhteydenotto - Raido
Kysymykseni tänään oli sisäiselle riimuoppaalleni: Mitä minun tulisi tänään tietää?
Nostin kiven Raido - Yhteydenotto, Liitto, Jälleenyhdistyminen, Matka
Tässä riimussa on kysymys yhteydenotosta, kahden elementin, kahden puolen yhteensovittamisesta, ja siitä lopullisesta jälleenyhdistymisestä joka tapahtuu matkan lopussa, kun se mikä on ylhäältä ja se mikä on alhaalta yhtyvät yhdeksi mieleksi. Matka on sielun matka. Ja ylhäältä tuleva ja alhaalta tuleva lähestyvät toisiaan sisimmästä kumpuavasta tahdosta eivätkä olosuhteiden pakosta.
Yksinkertainen rukous sielun matkalle kuuluu:
Tahdon tahtoa sitä mitä Sinä tahdot.
Tämä rukous sopii melkein joka tilanteeseen ja on erityisen sopiva parantamiseen valmistauduttaessa. Raido on yksi muodonmuutossarjan riimuista.
Sisäiset arvot ovat nyt tärkeitä ja sellaisina aikoina meidän tulee muistaa ettei meidän tarvitse olla täysin omien voimiemme varassa, vaan me voimme kysellä mikä on nyt oikeaa toimintaa. Kysy rukoilemalla, kysy omalta sisimmältäsi, ruumiisi vaistomaiselta tietämykseltä, korkeammalta minältäsi. Kun olet saanut varman vastauksen, voit läpäistä oman vastustuksesi antamalla oikean toiminnan virrata lävitsesi. Jos sinun ei ole määrä vielä tehdä aloitusta, tyydy odottamaan; odottaessasi raivaa esteitä tieltäsi. Kun vastustus on hälvennyt, ei tarvitse katua että on yrittänyt jotain väkisin.
Kuten aina, matka suuntautuu kohti itsen paranemista, itsen muuttumista ja liittoa Itsen, korkeamman minän kanssa. Kysymys ei ole mistään se vähäisemmästä kuin esteettömästä, täydellisestä liitosta. Mutta Taivaan ja Maan liittoa ei voi pakottaa. Pysy rajoissasi. Pysy kohtuudessa. Aineelliset edut eivät paina paljon itsen matkalla kohti Itseä.
Luota omaan prosessiisi - se on tämän riimun sanoman ydin. Luovu illuusioista. Pysy erilläsi samanmielisistä tovereistakin; joukon voima ei auta nyt, tätä osaa matkasta ei voi jakaa. Sisin tunne, spontaanisti ilmaistu, on vaatimuksena nyt. Raido rohkaisee sinua tekemään matkasi, etsimään etsimäsi - ja jos olet jo aloittanut, jatkamaan.
Minä olen matkani jo aloittanut ja se on vapauttava tunne - Tahdon tahtoa sitä mitä Sinä tahdot.
Rakkaudella Maia
perjantai 22. helmikuuta 2013
Heijastuksia
Mielenrauhaa
Pysy tyynenä ja kysy ohjeita Jumalallisesta universaalista maailmankaikkeudesta, se heijastaa kirkkaana vastaukset ajatukseesi.
Mielenrauhaa viikonloppuunne rakkaudella Maia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)