lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kadonnut päivä ja jumitusta

Sainpa taas selityksen olotiloistani enkelioppaiden kanavoinnista (Adonai blogi). On tuntunut niin kummallisen jumitukselta ja kärsimättömältä olo, kun mitään ei tapahdu, tai oikeastaan ei tapahdu tarpeeksi nopeasti omasta mielestäni. Mieheni kanssa "menetimme" yhden päivän, joka tuntuu ihan käsittömättömältä. Olin huomannut juuri itse, että olen harpannut tiistaipäivän yli, kun mieheni sanoo: Kuule! Omituista, minulta on kadonnut tiistaipäivä, mitä silloin tapahtui ja mitä tehtiin. - Ei harmainta aavistustakaan. Keskustelimme tästä keskiviikkona ja totesimme, että no huh huh, jännä juttu.

Enkelioppaiden kanavoinnissa kerrotaan jumissa olemisesta ja putoamisesta energiassa. Sitä odottaa jotenkin, että kasvua tapahtuisi koko ajan ja nopeassa syklissä ja kun näin ei tapahdukaan, seuraa ahdistusta ja turhautumista. Ainakin itselläni.

 Kanavoinnissa kerrotaan myös, että tuomitsemalla menneisyyden vedän sen puoleeni, oppiakseni ymmärtämään että olen kasvanut ja voin reagoida ja hallita menneisyyteni paremmin, eli ei menneisyyden kokemuksia tarvitse syytellä eikä arvostella - ei ajatella niitä negatiivisesti, vaan kääntää ne positiivisuuden puolelle, sillä ne kasvattavat ja tekevät meistä sen ihmisen mikä meidän pitää olla.

Tähän lopuksi runo ja ottamani kuva luontopolulta pari kesää sitten.



Polullasi ihminen, rakasta

jokaista vastaantulijaa
jokaista ohikulkijaa
jokaista pysähdystä

ne ovat tarkoituksella 
sinulle annettu.

Polullasi ihminen, nauti

yhteistyöstä
opettavista sanoista
kädenojennuksista

kaikki on sinulle
lahjaksi luovutettu.

Polullasi ihminen, kiitä

kohtaamisista
matkan jatkumisesta
vaihtelusta elämän

suuresti sinä ihminen
olet rakastettu.

Siivellä
Heli Kolho ja Tuula Turunen


Valoa ja iloa
Rakkaudella Maia

2 kommenttia:

  1. Voimia puhdistukseen ja uusiin kevyempiin taipaleisiin, menneisyyttään ei ole aina tosiaankaan kiva kelata uudelleen ja uudelleen läpi. Mutta joskus luin jotain yhteiskunnan kehitykseen liittyvää juttua ja siellä oli minusta hyvin sanottu, että ilman menneisyyttä emme voisi ymmärtää tätä hetkeä tai luoda parempaa tulevaisuutta, joten kyllä sillä menneisyydelläkin on suuri arvo meidän elämänpolulla. Se ei vain ole niin helppoa kohdata vanhoja muistoja varsinkaan unissa, missä ne tuodaan niin monilla eri tavoin esiin eikä niitä voi kontrolloida. Opin ausseissa ollessani hyvän lauselman murehtimisesta ja se on auttanut minua usein laittamaan ajatukset järjestykseen: Elämässä ei ole oikeastaan mitään sellaista mitä pitäisi murehtia. Jos on tapahtunut jotain mille et kerta kaikkiaan voi mitään, etkä voi tilannetta muuttaa tai siihen vaikuttaa, niin silloin asiasta on ihan turha murehtia koska et voi sille mitään tehdä (antautuminen ja hyväksyminen) jos taas tiedät, että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen niin silloinkaan ei tarvitse murehtia, koska tiedät jo mitä asialle pitää tehdä (toiminta ja tilanteen muuttaminen).

    Ihanaa matkaa toivotellen enkelten tielle! :)

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on. Mennyt on mennyt ja tuleva ei ole tapahtunut ja tässä on se NYT hetki, jota on hyvä elää totuudessa.
    Sitä mennyttä puhdistellaan nyt kyllä kovasti kun on ollut ns. tapeetilla koko tämän vuoden alkupuolelta lähtien. Hyvä ne on käydä läpi ja antautua ja hyväksyä kuten kirjoitit. Jatkuvaa opiskeluahan tämä irtipäästäminen on, vietävän vaikeaakin välillä, mutta kutakuinkin jo onnistuneita irtipäästöjä on tapahtunutkin. Työrintamalla esim. irtipäästäminen on alkanut jo, enää ei tule omantunnontuskia, jos ei ehdi eikä kerkiä eikä niin satasella haluakaan olla mukana bisnesmaailmassa. Uudet tuulet ovat alkaneet puhaltaa ihan selvästi ;)

    VastaaPoista