Kohti valoa

Tästä ottamastani kuvasta voisin sanoa, että olen konkreettisesti matkalla kohti valoa ja iloa. 

 Jonkun aikaa olen pohdiskellut blogin perustamista ja tänään päätin ryhtyä toimeen.

Kirjoitan nimellä Maia, jonka valitsin Doreen Virtuen enkelikorteista siksi, koska sen sanoma puhuttelee minua juuri tällä hetkellä ja tähän elämäntarkoitukseeni sopien - janoan tietoa henkisyydestä, sen monimuotoisuudesta kaikkinensa. Seuraan tiiviisti muutamia enkeliblogeja, luen kirjallisuutta ja viimeisin ostokseni on Anu Wyskielin Matka enkelten maailmaan. Aivan ihanaa luettavaa ja kirjan mukana tulee levy enkelimeditaatio - se kohottaa minut joka kuuntelukerralla tilaan jossa on niin kevyt ja rauhaisa olla.

Muutama vuosi on mennyt lueskellessa ja asiat ovat ikään kuin jääneet "leijumaan", olen tiedostanut enkelit ja uskonut heidän olemassa oloonsa, mutta kuten sanoin - siihen se on jäänyt .Jotenkin nyt vaan on tullut aika katsoa ylöspäin kohti  valoa. 

Tämä kaunis taivaallinen haloilmiö

näyttäytyi minulle äskeisellä lomamatkalla

pohjoisessa, kuten tuo ensimmäinenkin

kuva - kiitin sydämestäni, että

sain nähdä kaunista luontoa.

Kiitän vähemmän miellyttäviä elämänkokemuksiani siitä, että olen löytänyt tämän tien, toistakymmentä vuotta sitten alkoi minun ensimmäiset kokemukeni henkisyydestä - silloin en ollut vielä valmis  olin peloissani mitä se toisi tullessaan, mutta siemen jäi itämään ja tässä ollaan nyt ilman pelkoa, vain iloa ja onnellisuutta elämän virrassa. Toki päiviini mahtuu välillä huoliakin, ne kohtaan väistelemättä ja teen parhaani selvitäkseni niistä.

Olen ottanut tavakseni kysyä enkeleiltä apua miten ratkaisen eteen tulleen tilanteen. Joskus käytän enkelikortteja tai riimuja. Ja kumma kyllä - miten osuvia ovatkaan niitten tulkinnat - käytin sitten kumpia hyvänsä.

Joskus kun olen allapäin ja epäilys hiipii sydämeeni, kysyn riimuilta - mitä minun tulee tietää nyt tilanteestani - saan selkeän vastauksen ja tiedän, että suuntani on oikea ja se avaa näkemään taas asiat oikealta kantilta.

Kasvuni alkuvaiheessa kävin selvänäkijällä/parantajalla ja hän kysyi minulta ensimmäiseksi kun astuin autosta ulos hänen tullessa minua rappusille vastaan - että : "Mitä sinä täällä teet? Sinä loistat niin vahvaa parantajan auraa itse, että et sinä minua tarvitse." Hämmästyin. Sitten hän opetti minulle käsilläparantamisen "tekniikkaa" ja sainkin välittää käsieni kautta parantavaa valoa äidilleni ja siskolleni, mutta kuten jo tuossa yllä kerroin - pelko astui sydämeeni ja käsillä parantaminen jäi.

Olen viritellyt itsessäni ajatusta lähteä reikikurssille ja katsotaan kuinka siinä käy. Kesälomani aikana viikonloppukurssi onnistuisi, jos siihen joku osuu kohdalle, ja niinhän se on, jos minun on tarkoitus oppia reikiä, niin kaikki loksahtaa paikalleen. Työ on alkanut jo - viestejä tulee kaiken aikaa uuden aloittamiseen ja kehoitus jättää vanha taakseen. NYT on aika ja minä tartun tähän hetkeen ja kiitän siitä universaalia maailmankaikkeutta.

Olette tervetulleita Enkeleiden matkassa-blogiini.
Rakkaudella Maia