Kyllä irtipäästäminen vanhoista kaavoista on vaikeaa, mutta tunnelin päässä näkyy aina valo joka ohjaa eteenpäin. Olen murehtija-tyyppi ja yritän siitä tavasta päästä eroon. Välillä onnistunkin, mutta sitten taas hiipii mieleeni se vanha tuttu asioihin juuttuminen.
Silloin pysähdyn hetkeksi ajatuksissani ja sanon itselleni - olen tässä ja nyt - kaikki on hyvin. Rauha laskeutuu sydämeeni ja ajatukseni kirkastuvat.
Toinen asia itsessäni (jonka haluan muuttuvan) on että vertailen omaa henkistä kehitystä helposti toisiin, rinnallakulkijoihini, joilla on upeita enkelikokemuksiaan ja silloin tulee mieleeni, että miksi minulle ei tapahdu mitään tuollaista, tahdon edetä nopeammin valon tielläni, kokea enemmän, olen siis vielä kärsimätönkin.
Kävin aamutuimaan Adonain blogissa lukemassa tuoreimpia kanavointeja ja lainaan tähän kohdan sieltä
, tästä pääset lukemaan koko kavanoinnin.
"Vertailemalla itseänne toisiin teette itsellenne suuren vääryyden. Te ette voi verrata gepardin juoksunopeutta elefahtin voimaan. Ne on suunniteltu kahta täysin erilaista asiaa varten, kuitenkin molempien taidot ovat hyvin arvokkaita niille".
"Meidän perspektiivistämme katsottuna, ei voida varmistaa suurempaa vakautta kuin seuraamalla omaa intohimoaan. Se joka yrittää seurata toisen ihmisen unelmia, ei koskaan pysty saavuttamaan omiaan."
Olen pitemmän aikaa seurannut Adonain ja Deepthin blogeista kanavointeja ja kuinka ihmeellistä, että kanavoinneista aina saa vastauksen omille henkisyyden pohdiskeluille. Enkelikortteja ja riimuja käytän, kun tarvitsen ohjausta juuri sillä hetkellä johonkin asiaan, kun suunta ratkaisuihin ei aukea itselleni muuten.
Irtipäästäminen on puhdistava kokemus ja sitä harjoittelen, joten tunnelin päässä näkyy valo.
En ole tielläni yksin kulkemassa, ystävät ja enkelit ovat seuranani.
Rakkaudella Maia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti