Kaksi niin erilaista tapausta

Viime viikolla kävin tutustumassa energiahoitoihin lähikaupungissa. Ihan vakuuttuneeksi en tullut asiasta - nuori mies (suomen energiahoitajat)oli kyllä oikein reipas ja iloisen oloinen, mutta ikävästi hän vähätteli muita hoitoja, kivillä parantamiset,  reikiä, shamaanihealingia ym. Hänen sanojensa mukaan näitä ei enää tarvita, koska energiahoito lyö laudalta kaikki, jopa syövätkin parannetaan parissa minuutissa ja psykoosipotilaita!! Enkeliheilurit nurkkaan, mitä niillä tehdään kun voi vain sormia napsauttamalla parantaa joku. Ihan konkreettisesti hän kuvasi sitä napsauttamalla sormia. Tunsin ihan oikeasti myötähäpeää. On rohkeata luvata sairaalle ihmiselle parantumista ja vielä kertoa sitä eteenpäin näin rehvakkaasti, mutta hän todella varmasti uskoo omaan asiaansa kuten me kaikki muutkin mitä parannuskeinoja harjoitammekaan.

Minusta henkisyydessä on kyse siitä, että kaikenlainen hoito, oli se sitten reikiä, enkelienergiahoitoja, kristallihoitoja yms, ovat tarpeellisia ja kukin löytää varmasti näistä haluamansa hoidon, kun siihen kuuluu pyyteettömyys ja rakastava ote, mitään ei tarvitse sulkea pois, eikä ainakaan vähätellä toisia hoitoja omansa kustannuksella. Toisten kunnioittaminen niin hoitoa antavien kuin hoidettavienkin on tärkeää.

Uskomattomia tarinoita hän kertoi. Näytehoitokin suoritettiin meille kaikille. Kerroin oman vaivani ja tunsinkin kyllä voimakkaan virran hänen kädestään ja kuumotuksen ko. paikalla. Samalla kun hän piti kättään vaivani kohdalla hän samalla räpläsi puhelintaan, ilmeisesti värinä ilmoitti, että viestiä pukkaa. Tuli kyllä jotenkin halju olo itselle, se tuntui kuin hän olisi pelleillyt kustannuksellani ottamatta käsillä olevaa tilannetta  tavallaan tosissaan. En tarkoita sitä, että parantaminen täytyisi olla tosikkomaista, mutta jonkinlainen kunnioitus käsiteltävää henkilöä kohtaan pitää olla. Toki hän selosti tapahtumaa muille koko ajan, että mitä hän tekee, mutta sen puhelimen olisi voinut unohtaa.
Hoidettuaan hetken hän kysyi että haluanko luopua kivuistani kokonaan, no kyllä tietysti, sitten piti antaa numero miten kovalta kipu tuntuu ja taas hän teki käsiliikkeitä ja saikin ikävän paineen tunteen pois, mutta tilanne palautui taas kun palasin kotiin. Joten tämä energiahoitokokeilu jäi tähän kertaan enkä tunne vetoa tämänkaltaiseen parantamiseen yhtään.
No se siitä.

Sitten parin päivän päästä olikin ihana tapaaminen Päivi Kaskimäen luona Heinolassa. Hänen äänensä on rauhoittava ja sitä oli mukava kuunnella. Hän teki minulle tulkinnan.

Kysyi tykkäänkö kirjoittamisesta tai kirjoitanko, no joo tykkään minä. Sitten hän katseli jonnekin hetken aikaa ja sanoi näkevänsä minut kanavoijana, ei niinkään henkien vaan tähdistä tuleville viesteille vastaanottajana. Olin ihan yllättynyt, koska olen yrittänyt kanavoida muutaman kerran ja se kiinnostaa, mutta ei henkien, vaan jostain muualta kauempaa, joten tässä se nyt sitten tuli. Olen tiennäyttäjä muille omalla olemuksellani ja elämäntyylilläni, autan muita etenemään henkisyydessään. Tiedemiestäkin hän minussa näki, koska olen analyyttinen ja pohdiskeleva, idearikas luonteeltani, johtuen entisestä elämästäni, jossa olen ollut tiedemies. Ja tiedemiespuoli tulee minussa esiin siinä, kun en luota ja usko itseeni, omiin intuitioihini vaan yritän ajatella niitä järjellä. Tunnistin tästä itseni kyllä ehdottomasti. Ideoitakin kyllä pukkaa niin töissä kuin kotonakin.

Olen kuulemma valkoinen peili, joka heijastaa kosmista virtausta ja näin jaan itsestäni muille. Kaikkea en muista mitä hän tästä peilistä sanoi, mutta tuo kosminen virtaus jäi vahvasti muistiini ja itseni jakaminen tämän kautta.

Sen jälkeen kun hän kehoitti minua kanavoimaan ja luottamaan itseeni, pyytämään apua ja ohjausta - kerroin hänelle munkista jonka olen nähnyt pari kertaa, sama näky, pöydän ääressä istuva kihara
tummatukkainen tummasilmäinen munkki, tai uskon hänen olevan munkki, koska hänellä on ruskea kaapu yllään, kääntyy minuun päin sulkakynä kädessään tai johonkin joka tulee samaan tilaan ja siihen se näky on jäänyt molemmilla kerroilla. Päivi kertoi tämän olevan selvä merkki siitä, että minun tulee harjoittaa kanavointeja sitkeästi vaan ja luottaa että apua annetaan ja opastetaan. Samalla hän sanoi näyn henkilön olevan elämänmyönteinen, iloinen ja rakastava. Siltä minustakin tuntui, kun olen nähnyt hänet kaksi kertaa, niin rauhallinen hyvä olo on tullut itselle ja iloa myös.
Aivan mahtavaa ja ihanaa.

Päivin viikonloppukurssille kyllä haluaisin, sillä hänellä on valovoimaa ja karsimaa, jotenkin hypnoottisen ihana ääni ja hyvä esiintymistatsi. Hänen tekstinsä myös ovat innostavia ja ymmärrettäviä, odotan aina innolla sähköpostiini maya-viestejä. Olen maya-kalenterin mukaan Keltainen Soturi, tässä alla osa Päivin lähettämästä viestistä meille kaikille virkistykseksi.

Rakkaudella Maia

Tänään alkoi Tzolkin kalenterissa uusi, 13 päivän aaltojakso, 

Keltaisen Soturin aalto. ( Jakson kesto 27.8 -8.9 )

Soturi edustaa vilpitöntä tietoisuutta ja intuitiivista älykkyyttä.

Olemme Keltaisen Linnajakson alueella, tietoisuuden linnassa.(Kesto 19.7 - 8.9 )

Nyt kerätään satoa, siltä osin kuin mitä olemme synnyttäneet tai kasvattaneet, 13.2.3013 alkaen, koko tällä kalenterikierroksella.

On sadonkorjuun aika, myös koko elämän pituiselta jaksolta.

Tietoisuuteen nousee ja elämään ilmentyy kaikki se, mikä on kypsää; nautittavaksi tai poisheitettäväksi.

Tämä on yksi voimallisimmista aaltojaksoista Tzolkin kierroksella, ja tulevia paria viikkoa kannattaakin seurata herkällä korvalla.

-Erityisesti kannattaa havainnoida lauantaita, 31.8.

Tuolloin on Keltaisen Linnajakson energian ulostulospäivä.

Mitä itsessä ja ympärillä tapahtuukaan tai tulee näkyväksi, siihen on kätketty siemen, idea, suunta tai voimallinen merkki.  

Kivien parantava voima

Olen lueskellut ahkerasti tätä kirjaa

ja tehnyt itselleni kivihoitoja sekä todennut kivien parantavan voiman. Kurkkuchakrani olen saanut avattua sekä parannettua korvani "huputtamisen" ja korjattua tasapainoaistiani samalla. Lue täältä lisää.

Kivimeditaatio on voimallinen energian antaja ja mielen tasapainottaja. Muutaman kerran sitä tehneenä huomaan sen antaneen rauhallisuutta, hyväksymistä asioihin ja ennen kaikkea itseni hyväksymistä juuri tällaisena kuin olen.

Kivimeditaation voi tehdä esim. näin kuten tein tänään:

Asettelin kiviä tasaisesti lattialle joogamaton ympärille sekä kaikille chakroille kehoni päälle vielä omat kivet.
Tähtiportti ja sielutähti saivat vuorikristallikiteet tukemaan meditaatiota ja auttamaan keskittymisessä.
Kruunuchakraan asetin ametistipalan, sillä se vahvistaa henkisyyttä ja auttaa ottamaan yhteyttä henkimaailmaan.
Kausaalichakraan laitoin sinisen kalsedonin avaamaan kehon ylintä energiapumppua. Se vapauttaa ja avaa luovuutta. Auttaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Kirkastaa ajattelua ja ilmaisua.
Selestiitti (enkelikivi) otsachakraan rentouttamaan ja tasapainottamaan jing- ja jang-energioita.
Kurkkuchakralle aqua aura karkottamaan kielteisyyttä.
Sydänchakra sai pikkuruisen peridoottikiven avaamaan tunneperäisiä tukoksia.
Solarplexukseen asetin tiikerinsilmän intuitiota tukemaan.
Napachakra sai vuorikristallin.
Sakraalichakraan kuukiven poistamaan tukkeumia koko energiajärjestelmästä, jolloin energia pääsee virtaamaan terveellä tavalla.
Juurichakralle laitoin punaisen jaspiksen, sillä se tuo uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä, lievittää myös stressiä.
Maatähteen mustan obsidiaanin kasvattamaan psyykkisiä kykyjä.

Chakrakivet latasin vielä kunkin erikseen johtavalla vuorikristallillani. Niin voimallisia energialatauksia en muista vähään aikaan saaneni kuin nyt meditaation aikana,  toinen toistaan voimakkaat "hyristykset" kulkivat kehossani antaen voimallisen iloisen energian.

Kiviä kuljetan myös mukana töissä, joskus otan kiven joka puhuttelee minua ja joskus kysyn heilurilta mitä kiveä tarvitsen. Naurattaa ihan, kun pieni silkkipussukkani täyttyy toisinaan kivistä niin että ne jo painaa ihan kunnolla ja todellakin muistuttavat näinkin läsnäolollaan.

Hakusessa on nyt kivillä parantaminen-kurssi, vinkkejä otan vastaan jos joku teistä tietää missä päin sellaisia pidetään, itse en ole vielä pongannut.

Ihanaista alkavaa uutta viikkoa
Rakkaudella Maia

Hopeisella lammella

Viime sunnuntainen valomeditaatiotapaaminen lammella sujui tähän tapaan :

Meditoin taas valkoisella verannallamme, maadoitin itseni, pyysin suojausta ja "lähdin matkaan".
Lammelle oli jo kokoontunut paljon ihmisiä, osa oli kahlannut veteen ja kun tarkastelin sitä niin vesi näytti hopeiselta, paksulta aineelta. Sinne minäkin kahlasin, jännä hopean värinen "velli" loiskui pohkeitani vasten, mutta se ei tuntunut epämiellyttävältä, joten sukelsin ja veden alla oli hopeakuplia poreilevana ympärilläni, ponkaisin sieltä korkealle taivaalle ja samantien takaisin alas lampeen. Siellä täällä oli muitakin, jotka pinkaisivat ylös lammesta voimalla korkealle.
 Tässä vaiheessa jostakin syystä mun takapuoleni puutui niin pahasti, että oli pakko keskeyttää sessio ja yritin jatkaa omassa sängyssäni, mutta nukahdin enkä muista sitä pääsinkö kenties takaisin lammelle. Lyhyt, mutta mielenkiintoinen reissu tällä kertaa.

Rakkaudela Maia

Luontopolulla

Tämä kuva sopii jatkoksi edelliseen ja myös siihen mistä nyt kirjoitan. Pitkään aikaan en ole käynyt metsässä kävelemässä en kameran kanssa enkä ilman, mutta eilen illalla riippumatossa lukiessani Portaat taivaaseen Lorna Byrnen kirjaa niin tuli sellainen tarve päästä käymään metsässä.
Niinpä laitoin lenkkarit jalkaan ja puikahdin polulle tai metsätielle. Ensin tulin vähän surulliselle mielelle kun lähimetsäämme on hakattu rankasti, lähettelin kiitokset Taivaan Isälle siitä, että olen nähnyt sen vankan kuusimetsän ennen hakkuuta.
Päämääräni oli selkeä, tahdoin hyvin isolle kivelle, jota olen ihaillut nämä 12 vuotta ohikulkiessani lenkillä, mutten ole mennyt lähemmäksi. Niinpä nyt rohkaistuneena ja jonkun ajamana kiersin isoa kiveä ja katsoin että pääsenkö kiipeämään sille. Kiven toisella puolella olikin kivessä viisto lohkeama, josta pääsin kivelle apuna käyttäen hyvin pientä pihlajan tainta, joka kesti ihmeesti kun siitä kiskaisin itseni kivelle. Sen juuret varmasti olivat kiven sisässä kun se oli niin pieni, etten olisi uskonut sen jaksavan kiskoa minua ylös.

Istahdin kiven päälle ja ihailin ilta-auringon kajossa kaunista valkokylkistä koivikkoa. Laitoin hiljaa soimaan Deva Premalin meditaatiomusiikkia ja sulin silmäni. (Uusi kännykkäni mahdollisti tämän, kun siinä on juutubet ja kaikki :)). Olihan minulla tietty muutama kivi mukanani, joita pitelin käsissäni ja huojuessani verkkaisesti kivellä musiikin tahdissa. Ihana ihana tunne.

Kiveltä kömytessäni alas popsin muutaman vadelman ja mustikan suuhuni ja läksin kulkemaan talollemme päin. Muutama yrtti lähti saunatuoksuksi mukaan, kanervaa, haapaa ja koivua, kaikkia kiittelin kun otin oksat pussiini. Kanervasta en oikein tiedä, voiko sitä käyttää kuumassa saunassa, mutta täytyy ottaa selvää miniältäni, hän tietää varmasti. Kiviä keräsin myös ja pitikin pussia jo kantaa kainalossa kun painoa tuli niin paljon.

Mutta syy oikeastaan tähän postaukseen löytyy tästä päivästä, koin muuten niin ihanan ilahduttavan tunteen, kun nuotiopaikalla istuessani käänsin katseeni samettikukkiini päin ja hetken niitä katsoessani näin ihan selvästi niiden auran, hohtavan valokaaren - ihan kuin ääriviivat, n. cm:n paksuisen, toistin tätä monta kertaa, että varmistin nähneeni oikein, se järki se järki :)

Siitäpä sain ajatuksen lähteä valkoiselle verannalle parantelemaan liikaa aurinkoa saanutta rahapuutamme. Otin vuorikristallin käteeni ja pidin sitä hetken kämmenieni välissä ja sitten laskin sen pöydälle. Sen jälkeen annoin reikiä rahapuulle ja tuntiessani kuumuuden käsissäni otin vuorikristallini käteen ja osoitin sillä lehteä, jonka osa oli hieman palanut auringossa. Siristin vähän silmiäni sulkeakseni ympäristön pois ja näin taas kukan auran ja vuorikristallia edestakaisin liikuttaessani näin  tämän vioittuneen kohdan menevän ikään kuin umpeen, se oli täysin eheä ja niin kauniin vihreä. Vuorikristallistani terävästä päästä lähti ikään kuin suihku kukan terälehdelle.

Olen varma, että minut lähetettiin metsään, jotta näkisin tämän kauniin auran kukissa ja hoksaisin lähestyä kasveja ja kukkia ihan toisella tavalla - kunnioituksella ja kiitollisuudella, että ne ovat osa maailmaamme. Kiitos kiitos kiitos.

Kun aukaisin kokonaan silmäni niin terälehti oli entisenlainen, ei se ollut kokenut ihmeparantumista, mutta se että niin selvästi näin sen lehden oikean kauniin ja terveen muodon oli ilahduttava ja uskon, että kasvilla on mahdollisuus parantaa itseään ihan kuin meillä eheyttää itsemme kehoa.
Pyysin anteeksi rahapuultani kun olin huolimattomuuttani jättänyt sen paahteeseen ulos ja se sai palovammoja, ehkä se antaa anteeksi ja ehjääntyy.

Muutakin iloista odotettavaa tänä päivänä tai iltana - MAAILMANLAAJUINEN VALOMEDITAATIO taas tänään klo 22.00. Lisää aiheesta Enkelinpölyä tossuissa-blogissa.

Rakkaudella Maia

Minun voimani

Minun voimani

on tässä hetkessä

ajatuksissa

sanoissa

teoissa

ei tulevaisuudessa

ei menneisyydessä

ei toisten käsissä.

Mennyt on mennyt

tulevaisuus ei ole tullut

vain tähän hetkeen

voin vaikuttaa

keskittää voimani

rakkauteni

anteeksiantoni.

Siivellä

Heli Kolho ja Tuula Turunen

Siivellä kirjasta olen maininnut aikaisemminkin ja en voi olla mainitsematta jälleen. Siinä on upeita koskettavia ja merkityksellisiä enkelirunoja. Itselleni tulee ihan voimaannuttava tunne tästäkin runosta.

Voimallista viikonloppua 

Rakkaudella Maia